Aivoverenkiertohäiriöiden kuvantamispolku
Röning, Wiivi (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024090424768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024090424768
Tiivistelmä
Aivoverenkiertohäiriöt ovat sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti yleinen kuolinsyy ja yksi merkittävistä vammaisuutta aiheuttavista tekijöistä. Aivoverenkiertohäiriöihin kuuluu useampia verisuoni- ja verenkiertosairauksia, kuten aivoinfarkti, aivoverenvuoto, ohimenevä
aivoverenkiertohäiriö ja sinustromboosi. Aivoverenkiertohäiriöt ovat kliiniseltään kuvaltaan hyvin samanlaisia, vaikka niiden toimintamekanismit eroavat toisistaan suuresti. Erilaisten toimintamekanismien takia myös hoitomenetelmät ovat erilaisia. Oikean hoitomenetelmän valitsemiseen tarvitaan oikea diagnoosi, jossa lääketieteellisellä kuvantamisella on merkittävä rooli. Tietokonetomografia- ja magneettikuvantaminen ovat pääsääntöiset käytetyt kuvantamismenetelmät aivoverenkiertohäiriöiden diagnosoinnissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla aivoverenkiertohäiriöiden kuvantamispolkua keskittyen kuvantamisen merkitykseen diagnosoinnissa.
Opinnäytetyössä pohdittiin eri kuvantamisprotokollien pätevyyttä toimia diagnostisena välineenä aivoverenkiertohäiriön epäilyssä. Työllä vastattiin kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Miten aivoverenkiertohäiriöiden epäily kuvataan, ja 2. Miksi kyseiset kuvantamismenetelmät sopivat aivoverenkiertohäiriöiden kuvantamiseen.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kolmesta tietokannasta (Pubmed, Ebsco ja Medic) haettiin yhteensä 167 tutkimusartikkelia, jotka seulottiin otsikon, tiivistelmän ja kokonaisen tekstin perusteella, niin että jäljelle jäi 10 tutkimusta.
Tutkimustulokset osoittivat, että aivoverenkiertohäiriöiden ensisijainen kuvantamismenetelmä on pään natiivi TT-tutkimus. Tämän tutkimuksen perusteella pystytään tarvittaessa aloittamaan välitönhoito. Lisäinformaation saamiseksi käytetään muita tietokonetomografiatutkimuksia sekä magneettikuvantamista.
Opinnäytetyötä voidaan käyttää tietopakettina röntgenhoitajaopiskelijoille ja pohjatutkimuksena jatkotutkimuksissa. Tämän työn pohjalta voidaan tehdä täydentävä tutkimus, jossa perehdytään syvemmin tiettyyn aivoverenkiertohäiriön kuvantamismenetelmään.
aivoverenkiertohäiriö ja sinustromboosi. Aivoverenkiertohäiriöt ovat kliiniseltään kuvaltaan hyvin samanlaisia, vaikka niiden toimintamekanismit eroavat toisistaan suuresti. Erilaisten toimintamekanismien takia myös hoitomenetelmät ovat erilaisia. Oikean hoitomenetelmän valitsemiseen tarvitaan oikea diagnoosi, jossa lääketieteellisellä kuvantamisella on merkittävä rooli. Tietokonetomografia- ja magneettikuvantaminen ovat pääsääntöiset käytetyt kuvantamismenetelmät aivoverenkiertohäiriöiden diagnosoinnissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla aivoverenkiertohäiriöiden kuvantamispolkua keskittyen kuvantamisen merkitykseen diagnosoinnissa.
Opinnäytetyössä pohdittiin eri kuvantamisprotokollien pätevyyttä toimia diagnostisena välineenä aivoverenkiertohäiriön epäilyssä. Työllä vastattiin kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Miten aivoverenkiertohäiriöiden epäily kuvataan, ja 2. Miksi kyseiset kuvantamismenetelmät sopivat aivoverenkiertohäiriöiden kuvantamiseen.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Kolmesta tietokannasta (Pubmed, Ebsco ja Medic) haettiin yhteensä 167 tutkimusartikkelia, jotka seulottiin otsikon, tiivistelmän ja kokonaisen tekstin perusteella, niin että jäljelle jäi 10 tutkimusta.
Tutkimustulokset osoittivat, että aivoverenkiertohäiriöiden ensisijainen kuvantamismenetelmä on pään natiivi TT-tutkimus. Tämän tutkimuksen perusteella pystytään tarvittaessa aloittamaan välitönhoito. Lisäinformaation saamiseksi käytetään muita tietokonetomografiatutkimuksia sekä magneettikuvantamista.
Opinnäytetyötä voidaan käyttää tietopakettina röntgenhoitajaopiskelijoille ja pohjatutkimuksena jatkotutkimuksissa. Tämän työn pohjalta voidaan tehdä täydentävä tutkimus, jossa perehdytään syvemmin tiettyyn aivoverenkiertohäiriön kuvantamismenetelmään.