Where words do not reach : applying approaches of process drama and expressive arts therapy in a pre-school context

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan esikouluikäisten lasten ymmärrystä vertaiskonflikteista prosessidraaman työtavoin sekä tutkijoiden kokemusta fasilitoinnista ekspressiivisen taideterapian menetelmin. Tutkimuksen tavoite on rakentaa ymmärrystä siitä, miten taiteita voidaan käyttää tutkimuksessa sekä lasten kanssa että itsereflektion avulla. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millä tavoin lasten ymmärrystä vertaiskonflikteista voidaan tutkia prosessidraaman keinoin esikoulukontekstissa? 2) Millä tavoin prosessidraaman fasilitointikokemusta voidaan tutkia ekspressiivisen taideterapian keinoin? Tämä tutkimus pohjaa esteettiseen intersubjektiiviseen paradigmaan tapana konstruoida tietoa. Tutkimus on laadullinen ja kuvaileva tapaustutkimus, jossa sovelletaan taiteellisen tutkimuksen periaatteita.

Aineisto muodostettiin prosessidraaman ja ekspressiivisen taideterapian keinoja käyttäen. Aineisto koostuu prosessidraamatuokioiden videoinneista, joissa oli mukana 11 esikoululaista, sekä omista äänityksistämme, jotka toteutimme taideperustaisten itsereflektiotuokioiden jälkeen. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin metodilla. Tutkimustulokset liittyen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen kategorisoitiin seuraavasti: taide tietämisen muotona, turvallisuuden tunne sekä esteettinen kokeminen. Aineistonanalyysi osoittaa, että esteettisen kokemisen toteutuminen edellytti turvallisia rakenteita ja rajoja sekä itse- ja yhteissäätelyä. Lapsille esteettinen kokeminen muodostui vapaasta ilmaisusta, draamatarinaan liittyvästä kuvitteellisesta tilasta sekä kehollisuudesta. Kehollisuuteen liittyi kehollisuus leikin sisällä sekä draamaohjaajan roolityöskentelyn kehollinen peilaus. Tutkimustulokset liittyen toiseen tutkimuskysymykseen osoittavat, että keholliset kokemukset ja tunteet tulivat näkyviksi ekspressiivisen taideterapian keinojen kautta. Prosessidraamatuokioiden kaari peilautui taideperustaisissa itsereflektiotuokioissa ja yhteneväisyyksiä nousi esiin. Odottamaton teema, joka nousi erittäin selkeänä esiin aineistosta, oli hyvinvointiin liittyvät kokemukset itsereflektoinnin ja taiteellisen ilmaisun yhteydessä. Tutkimustulostemme perusteella väitämme, että säännöllinen taideperustainen itsereflektointi voi lisätä ymmärrystä asiakassuhteissa tekemällä näkyväksi niitä elementtejä, jotka vaikuttavat työskentelyyn. Ehdotamme, että säännöllinen taideperustainen reflektiotyöskentely kehittää tietoisuus- ja tunnetaitoja ja siten vahvistaa ammatillista laatua asiakastyössä. Tulosten perusteella esitämme myös, että lasten toimijuutta voidaan vahvistaa taideperustaisten työskentelytapojen kuten prosessidraaman kautta.

This study explores the understandings of preschool aged children about peer-related conflicts through the approach of process drama and the experiences of the researchers as facilitators through the approach of expressive arts therapy. The aim of this study is to construct understanding about how the arts can be used in research both with children and in self-reflective ways. Research questions are: 1) In what ways children's understandings of peer related conflicts may be explored through process drama in the context of preschool? 2) In what ways can the experiences of facilitating process drama sessions be explored through the approach of expressive arts therapy? The study relies on the aesthetic intersubjective paradigm as a way to construct knowledge. This study is a qualitative and descriptive case study applying the principles of arts-based research approach.

The data was constructed using the approach of process drama and expressive arts therapy. The data consists of video recordings of three-day process drama sessions with 11 preschool aged children and voice recordings of ourselves after arts-based self-reflection sessions. The data was analysed using qualitative content analysis. The findings concerning the first research question were categorised as art as a way of knowing, the feeling of safety, and aesthetic experiencing. The data shows that safe structures and boundaries as well as self- and co-regulation were important aspects as a foundation for aesthetic experiencing to happen. For children, aesthetic experiencing consisted of free expression, imaginary space in the form of a drama story and embodiment during play and as a reflection of facilitator´s role play. Regarding the second research question, findings show that the approach of expressive arts therapy made the embodied experiences and feelings visible. The arc of process drama sessions was reflected in the arts-based self-reflection sessions and similarities could be found. An unexpected theme that was noticeably clear in the data were the experiences related to our own wellbeing in the context of self-reflection and expression through arts. Based on our findings, we argue that regular use of arts-based self-reflection can bring more understanding into professional-client relationships by making the elements impacting the ways of working visible. We argue that regular arts-based self-reflective practice develops awareness and emotional skills and therefore enhances professional quality in client work. We conclude that the agency of children can be increased with the use of arts-based approaches, such as process drama.