”Mun pitää lähteä testaamaan tätä mun työkykyä” : Asiakkaiden kokemuksia työllistymistä edistävästä ammatillisesta kuntoutuksesta
Al-Doleimi, Johanna; Illikainen, Tuomo (2024)
Al-Doleimi, Johanna
Illikainen, Tuomo
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024100326029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024100326029
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Hoivatien työllistymistä edistävään ammatilliseen kuntoutukseen osallistuneiden kokemuksia kuntoutuksesta. Tavoitteena oli tuottaa Hoivatielle tietoa siitä, miten asiakkaat ovat kokeneet heidän palvelunsa ja millaisia muutoksia heidän työkyvyssään on tapahtunut kuntoutuksen aikana. Tutkimuskysymyksemme oli: ”Millaisia kokemuksia asiakkailla on ammatillisesta kuntoutuksesta työkyvyn näkökulmasta?”
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelimme kuutta kuntoutukseen osallistunutta tai kuntoutuksessa vielä olevaa henkilöä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa analysointitapaa käyttäen. Analyysin pohjalta muodostimme neljä teemaa, jotka olivat työhönvalmentajan tuki, sosiaalinen toimintakyky, koettu työkyky sekä työelämäpolun rakentaminen. Opinnäytetyö toi vahvasti esille työhönvalmentajan tuen merkityksen kuntoutujalle kuntoutusprosessin aikana. Työhönvalmentajan tuki ja työkokeilu yhdessä auttoivat vahvistamaan sosiaalista toimintakykyä. Opinnäytetyön tulosten mukaan kuntoutus auttoi kuntoutujaa määrittelemään oman työkykynsä uudelleen ja rakentamaan tulevaisuuden työelämäpolkuaan.
Johtopäätöksenä voimme todeta, että haastateltavat kokivat kuntoutuksella olleen suuri merkitys tulevaisuuden työelämää ajatellen työkyvyn näkökulmasta. Merkityksellinen suhde työhönvalmentajan kanssa auttoi poistamaan työllistymisen esteitä. Kuntoutus lisäsi sosiaalisia kontakteja, mikä paransi sosiaalista toimintakykyä. Työllistymistä edistävällä ammatillisella kuntoutuksella oli kuntoutujalle suuri merkitys tulevaisuuden työelämää ajatellen. Ilman kuntoutuksen tuomaa mahdollisuutta muutokseen, kuntoutujan tilanne todennäköisesti pysyisi entisellään työelämän ulkopuolella.
Monet haastateltavista mielsivät työkyvyn tarkoittavan lähinnä työkyvyn fyysistä ulottuvuutta. Työkyvyn käsitettä olisi hyvä käydä läpi sekä työhönvalmentajien kesken, että kuntoutujien kanssa, sillä määritelmä työkyvystä vaikuttaa siihen, miten kuntoutusta edistetään ja toteutetaan.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelimme kuutta kuntoutukseen osallistunutta tai kuntoutuksessa vielä olevaa henkilöä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa analysointitapaa käyttäen. Analyysin pohjalta muodostimme neljä teemaa, jotka olivat työhönvalmentajan tuki, sosiaalinen toimintakyky, koettu työkyky sekä työelämäpolun rakentaminen. Opinnäytetyö toi vahvasti esille työhönvalmentajan tuen merkityksen kuntoutujalle kuntoutusprosessin aikana. Työhönvalmentajan tuki ja työkokeilu yhdessä auttoivat vahvistamaan sosiaalista toimintakykyä. Opinnäytetyön tulosten mukaan kuntoutus auttoi kuntoutujaa määrittelemään oman työkykynsä uudelleen ja rakentamaan tulevaisuuden työelämäpolkuaan.
Johtopäätöksenä voimme todeta, että haastateltavat kokivat kuntoutuksella olleen suuri merkitys tulevaisuuden työelämää ajatellen työkyvyn näkökulmasta. Merkityksellinen suhde työhönvalmentajan kanssa auttoi poistamaan työllistymisen esteitä. Kuntoutus lisäsi sosiaalisia kontakteja, mikä paransi sosiaalista toimintakykyä. Työllistymistä edistävällä ammatillisella kuntoutuksella oli kuntoutujalle suuri merkitys tulevaisuuden työelämää ajatellen. Ilman kuntoutuksen tuomaa mahdollisuutta muutokseen, kuntoutujan tilanne todennäköisesti pysyisi entisellään työelämän ulkopuolella.
Monet haastateltavista mielsivät työkyvyn tarkoittavan lähinnä työkyvyn fyysistä ulottuvuutta. Työkyvyn käsitettä olisi hyvä käydä läpi sekä työhönvalmentajien kesken, että kuntoutujien kanssa, sillä määritelmä työkyvystä vaikuttaa siihen, miten kuntoutusta edistetään ja toteutetaan.