Nuorten aikuisten mielenterveyspalvelut digitalisoituvassa yhteiskunnassa

Abstract

Opinnäytetyössämme tarkoituksena oli tutkia nuorille aikuisille suunnattuja digitaalisia mielenterveyspalveluita, niiden muodostumista osaksi palveluita sekä sitä, minkälaisia digitaaliset palvelut olivat opinnäytetyön kirjoittamishetkellä. Tavoitteenamme oli selvittää, mitä vahvuuksia ja heikkouksia sisältyy mielenterveyspalveluiden toteuttamiseen digitaalisena sekä tunnistaa mahdollisia parannuskohteita ja kehityssuuntia tulevaisuutta ajatellen.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelimme digitaalisten palveluiden kehittymistä sekä paradigman muutoksia mielenterveyteen ja mielen hyvinvointiin liittyen, kuinka mielenterveyden ajatteleminen sairauden näkökulmasta on muuttunut aikojen saatossa mielen hyvinvointiin painottuvaksi. Tarkastelimme myös nuorten aikuisten mielen hyvinvointiin liittyviä erityispiirteitä sekä erilaisia digitaalisia mielenterveyspalveluita, mitä heille on tarjolla. Otimme tarkempaan tarkasteluun kolme erilaista digitaalista palvelumuotoa: omahoito, nettiterapia ja chat-palvelut.

Opinnäytetyön menetelmänä sovelsimme kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Analyysimenetelminä hyödynsimme teemoittelua sekä SWOT-analyysia. Aineistoon hyväksyimme teokset, jotka liittyivät edellä mainittuihin digitaalisiin mielenterveyspalveluihin tai yleisesti digitaalisiin mielenterveyspalveluihin. Lopulta aineisto koostui seitsemästä teoksesta, joiden sisällön teemoittelimme kolmeen teemaan; saavutettavuus, luotettavuus ja eettisyys. Teemoittelun jälkeen analysoimme aineiston vielä SWOT nelikenttäanalyysia käyttäen.

Tutkimuksen tuloksien mukaan digitaaliset mielenterveyspalvelut vaikuttaisivat parantavan palveluiden saatavuutta, kun digitaaliset palvelut ovat helpommin ja nopeammin käytettävissä. Palveluiden, etenkin chat- ja omahoitopalveluiden, tarjoama mahdollisuus anonymiteettiin vaikuttaisi madaltavan kynnystä asioinnille. Digitaalisesti toteutettava terapia on kohdannut paljon kritiikkiä, mutta tuloksista päättelimme, että oikein toteutettuna ja suunnattuina, digitaalinen terapia voisi olla tehokasta, mutta ei välttämättä soveltuisi kaikkiin tilanteisiin. Tuloksista voi päätellä, että kasvokkain tapahtuva kontakti hoitotilanteessa on arvokasta asiakkaille. Tutkimuksen tuloksista heikkouksina esiin nousi luotettavuuteen liittyvät piirteet.

Opinnäytetyöstä voisi tehdä jatkotutkimusta liittyen digitaalisten mielenterveyspalveluiden mahdollisuuksiin ja riskeihin, jotka jäivät tämän opinnäytetyön tarkemmasta tarkastelusta pois. Digitaalisissa mielenterveyspalveluissa on runsaasti potentiaalia, mutta tutkimuksia niiden todellisesta tehokkuudesta olisi tehtävä, jotta niiden täysi potentiaali saataisiin hyödynnettyä.