Ensihoitajien kokemuksia lähiesihenkilötuen tarpeista
Hietanen, Tiina (2024)
Hietanen, Tiina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024101826538
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024101826538
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ensihoitajien kokemuksia lähiesihenkilötuen tarpeista ensihoidon toimintaympäristössä. Lähiesihenkilöinä nähdään virka-aikaan työskentelevät hallinnolliset lähiesihenkilöt ja kenttäjohtajat. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa lähiesihenkilötuen antamisen kehittämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Ensihoitajien kokemuksista koostettiin kuvaileva kokonaisuus induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Opinnäytetyöhön vastasi 46 vapaaehtoista ensihoitajaa.
Tulosten perusteella lähiesihenkilöiden tulee huomioida yksilölliset tarpeet ja tavat hakea tukea. Itseohjautuvuutta ei voi olettaa kaikilta ensihoitajilta hybridijohtamisen yksiköissä. Lähiesihenkilö toimii vertais- ja työelämätuen antajana. Tietoisuus missä lähiesihenkilö on fyysisesti helpottaa tuen hakemista. Ensihoitotyön ja toimintatapojen muuttuessa lähiesihenkilön huomiota odotetaan kysymällä yksilöllisesti tuen tarvetta substanssiin mutta myös antamalla ennakoitavuutta työn muutoksiin. Kehityskeskustelut nähdään yksilöllisinä mahdollisuuksina avautua. Keskusteluhetkiltä odotetaan tukea yksilöllisen urapolun rakentamiseen sekä huomiointia yksilön autonomiaan kokonaisvaltaisesti. Lähiesihenkilöltä odotetaan palautetta substanssiosaamiseen perustyön huomioimiseksi. Lähiesihenkilön palautteen avulla kehitetään omaa osaamista ja haetaan luottoa sekä rohkaisua osaamiseen. Työnkuvamuutokset ja vastuualueiden antaminen nähdään palautteenantokeinoina, joissa työntekijän kompetenssiin luotetaan ja sitä tuetaan. Työyhteisössä toisten kollegoiden itseohjautuvuus hakeutua lähiesihenkilön luo nostaa epätasa-arvon tunnetta ja sen koetaan vaikuttavan jopa urapolkuihin. Yksilöllisen kohtaamisen puuttuessa syntyy näkymättömyyden tunnetta niin itsestä kuin lähiesihenkilöstä. Ensihoidon ympärivuorokautisilta kenttäjohtajilta odotettava lähiesihenkilötuki liittyy operatiiviseen ensihoitoon ja akuutteihin ongelmatilanteisiin. Kenttäjohtajilta odotettu tuki on ensihoitoyksiköiden kuormituksen tasaaminen, ruokailun mahdollistaminen, kotiin pääsyn huomioiminen ja jälkipurkutilaisuuksien aktivoiminen. Tulospalautteen tarve kenttäjohtajilta vaihtelee ja liittyy operatiiviseen toimintaan.
Johtopäätöksinä voidaan todeta lähiesihenkilötuen tarpeiden olevan erilainen virka-aikaan työskentelevältä lähiesihenkilöltä ja ensihoidon kenttäjohtajalta. Lähiesihenkilöltä odotetaan monialaista tukea ja johtamisen tarpeen voidaan todeta olevan palvelevan ja valmentavan johtamisen tarve. Virka-aikainen lähiesihenkilö toimii työyhteisön tiiminjohtajana. Tulospalautteen antamista substanssiin suositellaan resilienssin kasvattamiseksi sekä sosiaalisen- ja vertaistuen saamiseksi. Ensihoidon kenttäjohtajilla nähdään kaksois-rooli ensihoidossa, he eivät toimi tiiminjohtajina vaan lakisääteisessä roolissa ensihoidon kenttäjohtajina. Ympärivuorokautinen lähiesihenkilöresurssi ei kerro jatkuvasta tuen saamisesta. Tukea haetaan henkilöiltä, joihin luotetaan ja joilla on vaikutusmahdollisuuksia yksilöön. Ensihoitajien tukemiseksi suositellaan muuttumattomuutta operatiivisessa johtamisessa ja raamien luomista jälkipurkutilaisuuksien aktivoimiseen johtamistyylien vaihdellessa.
Tulosten perusteella lähiesihenkilöiden tulee huomioida yksilölliset tarpeet ja tavat hakea tukea. Itseohjautuvuutta ei voi olettaa kaikilta ensihoitajilta hybridijohtamisen yksiköissä. Lähiesihenkilö toimii vertais- ja työelämätuen antajana. Tietoisuus missä lähiesihenkilö on fyysisesti helpottaa tuen hakemista. Ensihoitotyön ja toimintatapojen muuttuessa lähiesihenkilön huomiota odotetaan kysymällä yksilöllisesti tuen tarvetta substanssiin mutta myös antamalla ennakoitavuutta työn muutoksiin. Kehityskeskustelut nähdään yksilöllisinä mahdollisuuksina avautua. Keskusteluhetkiltä odotetaan tukea yksilöllisen urapolun rakentamiseen sekä huomiointia yksilön autonomiaan kokonaisvaltaisesti. Lähiesihenkilöltä odotetaan palautetta substanssiosaamiseen perustyön huomioimiseksi. Lähiesihenkilön palautteen avulla kehitetään omaa osaamista ja haetaan luottoa sekä rohkaisua osaamiseen. Työnkuvamuutokset ja vastuualueiden antaminen nähdään palautteenantokeinoina, joissa työntekijän kompetenssiin luotetaan ja sitä tuetaan. Työyhteisössä toisten kollegoiden itseohjautuvuus hakeutua lähiesihenkilön luo nostaa epätasa-arvon tunnetta ja sen koetaan vaikuttavan jopa urapolkuihin. Yksilöllisen kohtaamisen puuttuessa syntyy näkymättömyyden tunnetta niin itsestä kuin lähiesihenkilöstä. Ensihoidon ympärivuorokautisilta kenttäjohtajilta odotettava lähiesihenkilötuki liittyy operatiiviseen ensihoitoon ja akuutteihin ongelmatilanteisiin. Kenttäjohtajilta odotettu tuki on ensihoitoyksiköiden kuormituksen tasaaminen, ruokailun mahdollistaminen, kotiin pääsyn huomioiminen ja jälkipurkutilaisuuksien aktivoiminen. Tulospalautteen tarve kenttäjohtajilta vaihtelee ja liittyy operatiiviseen toimintaan.
Johtopäätöksinä voidaan todeta lähiesihenkilötuen tarpeiden olevan erilainen virka-aikaan työskentelevältä lähiesihenkilöltä ja ensihoidon kenttäjohtajalta. Lähiesihenkilöltä odotetaan monialaista tukea ja johtamisen tarpeen voidaan todeta olevan palvelevan ja valmentavan johtamisen tarve. Virka-aikainen lähiesihenkilö toimii työyhteisön tiiminjohtajana. Tulospalautteen antamista substanssiin suositellaan resilienssin kasvattamiseksi sekä sosiaalisen- ja vertaistuen saamiseksi. Ensihoidon kenttäjohtajilla nähdään kaksois-rooli ensihoidossa, he eivät toimi tiiminjohtajina vaan lakisääteisessä roolissa ensihoidon kenttäjohtajina. Ympärivuorokautinen lähiesihenkilöresurssi ei kerro jatkuvasta tuen saamisesta. Tukea haetaan henkilöiltä, joihin luotetaan ja joilla on vaikutusmahdollisuuksia yksilöön. Ensihoitajien tukemiseksi suositellaan muuttumattomuutta operatiivisessa johtamisessa ja raamien luomista jälkipurkutilaisuuksien aktivoimiseen johtamistyylien vaihdellessa.