Potilaan turvallinen kotiuttaminen oikeuspsykiatrisesta sairaalasta
Kiviaho, Anna-Karoliina; Väisänen, Iina (2024)
Kiviaho, Anna-Karoliina
Väisänen, Iina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024102826911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024102826911
Tiivistelmä
Aihe potilaan turvallinen kotiutuminen oikeuspsykiatrisesta sairaalasta tuli työn tilaajalta, eli Niuvanniemen sairaalalta. Aihetta on käsitelty sairaalan strategiassa vuosille 2021-2024 ja päämääränä on kehittää toimintaa tukemaan monipuolisesti potilaiden oikeuspsykiatriseen avohoitoon siirtymistä. Pyrkimyksenä on, että kotiutuminen voitaisiin toteuttaa turvallisesti ja yhtenäisesti, ja yksiköiden välinen tiedonsiirto olisi varmistettua (Relander-Heiskanen 2022). Tämän myötä sairaalaan on perustettu työryhmä kehittämään kotiuttamisprosessia. Idea tähän opinnäytetyöhön syntyi kyseisen prosessin myötä ja on siten myös osa organisaation ajankohtaista strategiaa.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitotyön näkökulmasta, millaisia asioita oikeuspsykiatrisessa sairaalahoidossa olevan potilaan kotiutumisessa on huomioitava, jotta siirtyminen jatkohoitoon tapahtuu turvallisesti. Tavoitteena oli varmistaa potilaslähtöinen, turvallinen ja laadukas siirtyminen jatkohoitoon. Varsinaisena kehittämistyönä ja tuotoksena valmistui työpajojen myötä tarkistuslista, jota hyödynnetään potilaan kotiuttamisessa.
Tämän opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus toteutettiin ryhmämuotoisena teemahaastatteluna, johon osallistui kuusi potilaiden kotiutumisesta kokemusta omaavaa ammattilaista. Osallistujat olivat hoitotyön, toimintaterapian, sosiaalityön ja psykologian ammattiryhmistä. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä. Kehittämistyönä valmistui työpajoissa luotu tarkistuslista, johon hyödynnettiin tutkimuksen tuloksia. Työpajoihin osallistuivat samat henkilöt kuin haastatteluun.
Tärkeimmät tulokset olivat, että kotiuttamiset koettiin haastavina etenkin silloin, kun tieto kotiutumisesta tuli nopealla aikataululla. Tällöin myös potilaan ja hänen tukiverkostonsa osallistaminen on haastavampaa. Olisi myös tärkeää, että potilas ehtisi tutustua tulevaan asuinympäristöönsä jo ennen varsinaista kotiutumista. Myös tiedonsiirron koettiin olevan haastavaa, koska potilaiden hoitoajat ovat pitkiä ja siirrettävää tietoa on paljon. Valvonta-ajan kautta kotiuttamisen koettiin olevan suunnitelmallisempaa ja raportoinnin katta-vampaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tutkimustulokset olivat yhteneväisiä aikaisempien tutkimusten kanssa. Tuloksia hyödynnettiin opinnäytetyön kehittämistyössä ja ne ovat edelleen hyödynnettävissä esimerkiksi muissa organisaatioissa ja siellä tehtävissä tutkimuksissa ja opinnäytetöissä. Kehittämistyönä valmistunutta tarkistuslistaa voidaan hyödyntää jatkossa Niuvanniemen sairaalan lisäksi eri organisaatioissa mukauttamalla listaa ympäristön mukaan. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa potilasnäkökulmaan ja muutaman vuoden päästä voisi tutkia uudestaan, kuinka tarkistuslista on toiminut käytännössä. Tarkistuslistaa voisi tulevaisuudessa muokata sähköiseen muotoon, jolloin se on helposti saavutettavissa kaikille kotiutumiseen osallistuville ammattilaisille. Jatkokehittämistoimina opinnäytetyön myötä ehdotettiin moniammatillista (etä)palaveria lähettävän ja vastaanottavan tahon välillä, kotiuttamishoitajaa jokaiselle osastolle ja psykososiaalista opasta kotiutuvalle potilaalle.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitotyön näkökulmasta, millaisia asioita oikeuspsykiatrisessa sairaalahoidossa olevan potilaan kotiutumisessa on huomioitava, jotta siirtyminen jatkohoitoon tapahtuu turvallisesti. Tavoitteena oli varmistaa potilaslähtöinen, turvallinen ja laadukas siirtyminen jatkohoitoon. Varsinaisena kehittämistyönä ja tuotoksena valmistui työpajojen myötä tarkistuslista, jota hyödynnetään potilaan kotiuttamisessa.
Tämän opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus toteutettiin ryhmämuotoisena teemahaastatteluna, johon osallistui kuusi potilaiden kotiutumisesta kokemusta omaavaa ammattilaista. Osallistujat olivat hoitotyön, toimintaterapian, sosiaalityön ja psykologian ammattiryhmistä. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä. Kehittämistyönä valmistui työpajoissa luotu tarkistuslista, johon hyödynnettiin tutkimuksen tuloksia. Työpajoihin osallistuivat samat henkilöt kuin haastatteluun.
Tärkeimmät tulokset olivat, että kotiuttamiset koettiin haastavina etenkin silloin, kun tieto kotiutumisesta tuli nopealla aikataululla. Tällöin myös potilaan ja hänen tukiverkostonsa osallistaminen on haastavampaa. Olisi myös tärkeää, että potilas ehtisi tutustua tulevaan asuinympäristöönsä jo ennen varsinaista kotiutumista. Myös tiedonsiirron koettiin olevan haastavaa, koska potilaiden hoitoajat ovat pitkiä ja siirrettävää tietoa on paljon. Valvonta-ajan kautta kotiuttamisen koettiin olevan suunnitelmallisempaa ja raportoinnin katta-vampaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tutkimustulokset olivat yhteneväisiä aikaisempien tutkimusten kanssa. Tuloksia hyödynnettiin opinnäytetyön kehittämistyössä ja ne ovat edelleen hyödynnettävissä esimerkiksi muissa organisaatioissa ja siellä tehtävissä tutkimuksissa ja opinnäytetöissä. Kehittämistyönä valmistunutta tarkistuslistaa voidaan hyödyntää jatkossa Niuvanniemen sairaalan lisäksi eri organisaatioissa mukauttamalla listaa ympäristön mukaan. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa potilasnäkökulmaan ja muutaman vuoden päästä voisi tutkia uudestaan, kuinka tarkistuslista on toiminut käytännössä. Tarkistuslistaa voisi tulevaisuudessa muokata sähköiseen muotoon, jolloin se on helposti saavutettavissa kaikille kotiutumiseen osallistuville ammattilaisille. Jatkokehittämistoimina opinnäytetyön myötä ehdotettiin moniammatillista (etä)palaveria lähettävän ja vastaanottavan tahon välillä, kotiuttamishoitajaa jokaiselle osastolle ja psykososiaalista opasta kotiutuvalle potilaalle.