Vammapotilaan hypovolemian ensihoito : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Jaakkola, Joel; Peura, Anna (2024)
Jaakkola, Joel
Peura, Anna
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024103027026
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024103027026
Tiivistelmä
Veren epänormaali vähyys tai epänormaalin pieni tilavuus eli hypovolemia on hengen vaarallinen tila, jonka vammapotilaalla aiheuttaa usein vammasta johtuva verenvuoto. Hypovolemian seurauksena elimistön kudosten hapensaanti heikkenee ja oireet pahenevat etenevästi menetetyn verimäärän mukaan. Verenkierto on yksi peruselintoiminnoista, joten hypovolemian hoidon aloittaminen asianmukaisin hoitokeinoin on tärkeää jo ensihoitovaiheessa. Massiivinen verenvuoto on yksi vammapotilaan yleisimpiä kuolinsyitä.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata keskeisimpiä vammapotilaan hypovolemian hoitokeinoja ja kartoittaa niiden vaikuttavuutta raportoitujen tutkimuksien mukaan. Valikoituneet aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, jonka pohjalta muodostuivat tutkimuksen tulokset. Tulokset on raportoitu kahdessa osassa tutkimuskysymysten mukaisesti.
Tulosten mukaan keskeisimpiä vammapotilaan hypovolemian hoitokeinoja ovat verituotteiden antaminen, joko komponentteina tai kokoverenä, maltillinen nestehoito kirkkailla nesteillä, riittävä kipulääkitys, varhaisessa vaiheessa aloitettu traneksaamihapon antaminen, lantiovyö, vuotokohdan painaminen, paineside, murtumien stabilointi, kiristysside, hemostaattiset sidokset, haavaontelon pakkaaminen sekä lämpötaloudesta huolehtiminen. Tuloksissa ilmeni myös muita mahdollisia hoitokeinoja, kuten vasopressorien käyttö, aortan sulkupallo sekä junktionaaliset hoitovälineet.
Hoitokeinojen vaikuttavuudesta ei saatu yhtä kattavasti tuloksia, kuin itse keskeisimmistä hoitokeinoista. Suurimpana syynä tähän vaikutti olevan yleisesti liian vähäinen tieteellinen näyttö nimenomaan vaikuttavuudesta, ja tässä on mielestämme tarve jatkotutkimuksille. Toisaalta hoitokeinojen vaikuttavuuden luotettava tutkiminen voi olla vaikeaa, koska vammapotilaan hoito on suuri kokonaisuus ja yksittäisen hoitotoimenpiteen vaikutuksen erottaminen muusta hoidosta voi olla haasteellista. Todetaan, että hypovoleemisen vammapotilaan hoitokeinot tulee aina valita vammamekanismin, potilaan tilan ja vammalöydösten mukaan.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena on kuvata keskeisimpiä vammapotilaan hypovolemian hoitokeinoja ja kartoittaa niiden vaikuttavuutta raportoitujen tutkimuksien mukaan. Valikoituneet aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, jonka pohjalta muodostuivat tutkimuksen tulokset. Tulokset on raportoitu kahdessa osassa tutkimuskysymysten mukaisesti.
Tulosten mukaan keskeisimpiä vammapotilaan hypovolemian hoitokeinoja ovat verituotteiden antaminen, joko komponentteina tai kokoverenä, maltillinen nestehoito kirkkailla nesteillä, riittävä kipulääkitys, varhaisessa vaiheessa aloitettu traneksaamihapon antaminen, lantiovyö, vuotokohdan painaminen, paineside, murtumien stabilointi, kiristysside, hemostaattiset sidokset, haavaontelon pakkaaminen sekä lämpötaloudesta huolehtiminen. Tuloksissa ilmeni myös muita mahdollisia hoitokeinoja, kuten vasopressorien käyttö, aortan sulkupallo sekä junktionaaliset hoitovälineet.
Hoitokeinojen vaikuttavuudesta ei saatu yhtä kattavasti tuloksia, kuin itse keskeisimmistä hoitokeinoista. Suurimpana syynä tähän vaikutti olevan yleisesti liian vähäinen tieteellinen näyttö nimenomaan vaikuttavuudesta, ja tässä on mielestämme tarve jatkotutkimuksille. Toisaalta hoitokeinojen vaikuttavuuden luotettava tutkiminen voi olla vaikeaa, koska vammapotilaan hoito on suuri kokonaisuus ja yksittäisen hoitotoimenpiteen vaikutuksen erottaminen muusta hoidosta voi olla haasteellista. Todetaan, että hypovoleemisen vammapotilaan hoitokeinot tulee aina valita vammamekanismin, potilaan tilan ja vammalöydösten mukaan.