Kotimaisten arvopapereiden säilytysratkaisun uudistaminen
Eid, Adel (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024111127883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024111127883
Tiivistelmä
Opinnäytetyön taustalla oli aiempaan strategiseen linjaukseen perustunut tiettyjen toimintojen alasajo, minkä perusteella oli syntynyt pankin varallisuudenhoidon asiakkaille palvelun heikentymistä. Työn tavoitteena oli tuoda kotimaisen arvopaperisäilytykseen liittyvän kehitystyön tarpeita, hyötyjä ja ongelmakohtia laajemmin esille organisaatiossa. Säilytysratkaisuun keskittyvän kehityshankkeen avulla pyrittiin helpottamaan asiaa kokonaisuuden kannalta, erityisesti asiakkaan näkökulmaan pohjautuen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Menetelminä olivat haastattelut, kysely ja havainnointi. Haastattelut tehtiin ajanjaksolla 14.6.-4.7.2024. Kysely avautui 14.9.2024 vastattavaksi ja sulkeutui 21.9.2024. Havainnointia oli mahdollista tehdä koko tutkimuksen aikana. Empiirinen tutkimusosa pohjautuu kuuteen pankin varallisuudenhoidossa työskentelevän haastatteluun. Myös koko varallisuudenhoidolle tehdyllä kyselyllä sekä yleisesti havainnoinnilla työympäristössä, palavereissa ja kahvilakeskusteluissa oli painava osuus tutkimukseen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään kolmea kokonaisuutta. Arvopaperisäilytyksen liitännäisosiossa käydään kotimaisen säilytyksen ja markkinoiden historiaa, käytäntöjä, eroavaisuuksia ja ominaispiirteitä. Kehittämismalleista, riskienhallinnasta ja rahoitusmarkkinoille tyypillisistä riskeistä on viitekehyksessä avattuna teoriaa. Lisäksi tutkimusmenetelmiä ja tutkimuksen toteutusta on kuvattuna.
Tutkimuksessa saatiin selvitettyä taustaa kehityshankkeen tueksi. Perusteista voimakkain ajuri oli asiakaskokema sekä liiketoimintaostoon liittyvien tulevien asiakkaiden sujuva palvelunpiiriin ottaminen ja kiinnipitäminen. Tarpeita oli myös säilytyksen parissa työskentelevän henkilöstön näkökulmasta. Ongelmatapauksien selvittely oli aiemmin aiheuttanut kustannuksia ja palvelutasoa tiputtavia viiveitä, mihin kehityshankkeen avulla oli mahdollista puuttua välittömästi viestinvälittäjän roolin sijaan. Asiakasvastaajilla oli kehityshankkeen avulla helpommat ja laajemmat mahdollisuudet palveluntarjontaan asiakkaiden suuntaan.
Arvopaperisäilytykseen liittyvää liiketoimintaprosessin hallintaa on kehityshankkeen valmistumisen myötä mahdollista edelleen parantaa sen ollessa omassa hallinnassa. Aiempi ulkoistettu malli rajoitti prosessien kehittämistä. Riskienhallintaa ja riskejä arvioitiin tutkimuksessa. Selkeitä muutoksia oli tietyissä vastuualueissa, vaikkakin riskit kokonaisuudessaan pitäytyivät entisen kaltaisina. Operatiivisten riskien tunnistamiseen oli tutkimuksen mukaan keskitytty, mutta alueen osalta tulisi jatkossa panostaa entisestään. Myös säilytyspalvelun laajentamista on jatkossa mahdollista vähintään selvittää eri yhteyksien hyödyntämiseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Menetelminä olivat haastattelut, kysely ja havainnointi. Haastattelut tehtiin ajanjaksolla 14.6.-4.7.2024. Kysely avautui 14.9.2024 vastattavaksi ja sulkeutui 21.9.2024. Havainnointia oli mahdollista tehdä koko tutkimuksen aikana. Empiirinen tutkimusosa pohjautuu kuuteen pankin varallisuudenhoidossa työskentelevän haastatteluun. Myös koko varallisuudenhoidolle tehdyllä kyselyllä sekä yleisesti havainnoinnilla työympäristössä, palavereissa ja kahvilakeskusteluissa oli painava osuus tutkimukseen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään kolmea kokonaisuutta. Arvopaperisäilytyksen liitännäisosiossa käydään kotimaisen säilytyksen ja markkinoiden historiaa, käytäntöjä, eroavaisuuksia ja ominaispiirteitä. Kehittämismalleista, riskienhallinnasta ja rahoitusmarkkinoille tyypillisistä riskeistä on viitekehyksessä avattuna teoriaa. Lisäksi tutkimusmenetelmiä ja tutkimuksen toteutusta on kuvattuna.
Tutkimuksessa saatiin selvitettyä taustaa kehityshankkeen tueksi. Perusteista voimakkain ajuri oli asiakaskokema sekä liiketoimintaostoon liittyvien tulevien asiakkaiden sujuva palvelunpiiriin ottaminen ja kiinnipitäminen. Tarpeita oli myös säilytyksen parissa työskentelevän henkilöstön näkökulmasta. Ongelmatapauksien selvittely oli aiemmin aiheuttanut kustannuksia ja palvelutasoa tiputtavia viiveitä, mihin kehityshankkeen avulla oli mahdollista puuttua välittömästi viestinvälittäjän roolin sijaan. Asiakasvastaajilla oli kehityshankkeen avulla helpommat ja laajemmat mahdollisuudet palveluntarjontaan asiakkaiden suuntaan.
Arvopaperisäilytykseen liittyvää liiketoimintaprosessin hallintaa on kehityshankkeen valmistumisen myötä mahdollista edelleen parantaa sen ollessa omassa hallinnassa. Aiempi ulkoistettu malli rajoitti prosessien kehittämistä. Riskienhallintaa ja riskejä arvioitiin tutkimuksessa. Selkeitä muutoksia oli tietyissä vastuualueissa, vaikkakin riskit kokonaisuudessaan pitäytyivät entisen kaltaisina. Operatiivisten riskien tunnistamiseen oli tutkimuksen mukaan keskitytty, mutta alueen osalta tulisi jatkossa panostaa entisestään. Myös säilytyspalvelun laajentamista on jatkossa mahdollista vähintään selvittää eri yhteyksien hyödyntämiseen.