Ikääntyvien transfeminiinien seksuaalisuuden huomioiminen sosiaalialan palveluissa

Abstract

Ikääntyneiden määrä kasvaa niin Suomessa kuin maailmalla. Ikääntyvien, erityisesti sateenkaariväestön, seksuaalisuus nähdään yhä tabuna. Seksuaalisuus on kuitenkin olennainen osa ihmisen elämää, joka vaikuttaa mielen hyvinvointiin ja terveyteen läpi elämän. Ikääntyvien seksuaalisuutta varjostaa muun muassa ageismi ja myytit, vaikka heidän seksuaaliset halunsa ja ajatuksensa säilyvät samankaltaisina kuin nuorempana. Lisäksi seksuaalisuuteen kuuluu sukupuoli-identiteetti, joka on moninainen eikä rajoitu pelkästään binäärisiin kategorioihin.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä sosiaalialalla työskentelevien tulisi tietää ikääntyneistä transfeminiineistä osana heidän sosiaalista toimintakykyään ja miten sosiaalialan palveluissa voidaan edistää ikääntyvien transfeminiinien yhdenvertaista kohtelua. Transfeminiinit ovat henkilöitä, jotka syntymän jälkeen on sukupuolitunnusmerkkien mukaisesti luokiteltu miehiksi, mutta joiden sukupuoli-identiteetti on enemmän feminiininen kuin maskuliininen. Tavoitteena oli korostaa ikääntyvien transfeminiinien seksuaalisuuden huomioimisen tärkeyttä sosiaalityössä. Kootun tiedon avulla ammattilaiset voisivat hyödyntää ja toteuttaa laadukasta ja sateenkaarisensitiivistä työskentelytapaa. Opinnäytetyön työelämäkumppaneina toimivat sekä Transfeminiinit ry (asiantuntijana Tanja von Knorring) että Laurean Moninaisuuden ja monikielisyyden tutkimusryhmä (asiantuntijana Hilkka Lydén).

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Sen tarkoituksena oli etsiä vastauksia niin tutkimuskysymykseen kuin tuottaa uutta tietoa jo tutkitusta aineistosta. Aineistoa haettiin sähköisesti useista eri tietokannoista. Hakuprosessissa hyödynnettiin muun muassa kieli- ja aikarajoituksia. Hauilla pyrittiin luomaan mahdollisimman monipuolinen tietopohja opinnäytetyöllemme. Opinnäytetyöhön valittiin 11 vertaisarvioitua ja tieteellistä tutkimusta aikaväliltä 2008–2024. Tutkimustulokset analysoitiin teemoittelun avulla ja tulokset luokiteltiin ala- ja yläluokkiin.

Tutkimustulokset nostivat erityisesti esille puutteita sosiaalialan henkilöstön koulutuksessa ja ongelmallisia asenteita, jotka osaltaan ylläpitävät syrjiviä rakenteita HLBT+-yhteisöä kohtaan. Heteronormatiivisuuden ja cis-normatiivisuuden vaikutukset ilmenevät palveluissa, joissa HLBT+-asiakkaiden yksilölliset tarpeet jäävät huomiotta. Ikääntyvät transfeminiinit kokevat näissä ympäristöissä usein epävarmuutta ja epäluottamusta, mikä korostaa sosiaalialan palveluiden tarjoajien asennekasvatuksen ja eettisen toiminnan tarvetta. Tulokset osoittavat myös laajemman tutkimuksen tarpeellisuuden, jotta sosiaalialan koulutus voi vastata paremmin sateenkaariyhteisön tarpeisiin ja lisätä ammattilaisten valmiuksia toteuttaa asiakaslähtöistä ja syrjimätöntä palvelua. Lisää tutkittua tietoa tarvitaan erityisesti suomalaiseen ja pohjoismaalaiseen kontekstiin, jotta voitaisiin edistää Suomessa toimivien sosiaalialan ammattilaisten osaamista.