Hyväksymis- ja omistautumisterapia nuorten ahdistuneisuus- ja masennusoireiden hoidossa

Abstract

Tässä kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetussa opinnäytetyössä tarkastellaan hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) soveltuvuutta nuorten ahdistuneisuus- ja masennusoireiden hoitoon. Aihe valikoitui kiinnostuksesta löytää apukeinoja nuorten yleisimpiin mielenterveyden ongelmiin, ahdistukseen ja masennukseen. Hyväksymis- ja omistautumisterapia on aikuisväestön keskuudessa todettu toimivaksi moneen mielenterveyden ongelmaan ja jopa somaattisiin vaivoihin. Nuorten keskuudessa aihetta ei ole yhtä laajasti tutkittu eikä sovellettu käytäntöön. Tavoitteena oli löytää tuoretta kansainvälistä tutkimusaineistoa aiheesta sekä niiden avulla kartoittaa HOT:n toimivuutta nuorten ahdistus- ja masennushäiriöihin. Lisäkiinnostuksenkohteena oli kartoittaa, missä muodoissa HOT:aa on kokeiltu nuorille ja miten terapian metodiikka vaikuttaa saatuihin tutkimustuloksiin.

Sopivaa kansainvälistä tutkimustietoa löytyi kahdeksasta eri maasta, neljästä maanosasta, 19 tutkimusartikkelin verran. Tutkimuksissa koeryhmät olivat usein valikoitu niin, että ne joko koostuivat pelkästään ahdistus- ja/tai masennusoireista kärsivistä nuorista tai otannasta, jossa nuorilla ei lähtökohtaisesti tarvinnut olla mielenterveyshäiriötä. Osassa tutkimuksista oli hyväksyttävää, että nuorella oli meneillään psykiatrinen lääkitys, toisissa tätä pidettiin poissulkukriteerinä. Joissakin tutkimuksissa tilastollisia eroja koe- ja vertailuryhmän välillä ei saatu aikaan pienen otannan, toisissa heikon vertailuryhmän vuoksi.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksista kootuista tiedoista käy ilmi, että hyväksymis- ja omistautumisterapia toimii nuorilla sekä ahdistus- että masennusoireita mutta myös muita mielenterveyden häiriöitä lievittävänä sekä mm. psykologista joustavuutta ja kouluun sitoutumista parantavana metodina. HOT:aa on mahdollista toteuttaa niin kasvotusten tapahtuvana kuin verkkopohjaisena ryhmä- tai yksilöterapiana. Useimmissa tutkimuksissa HOT oli integroitu kouluopetukseen, jolloin se on nuorille helposti saatavilla ja tavoittaa kohderyhmänsä. Koululaiset tai nuoret opiskelijat olivat pääosin tyytyväisiä HOT-interventioon ja kokivat hyötyneensä siitä.

Jatkossa olisi hyvä laajemmin tutkia HOT:n käyttöä osana kouluopetusta, ja verrata kasvotusten tapahtuvaa ohjausta verkkopohjaiseen materiaaliin kustannustehokkuutta silmällä pitäen. Lisäksi olisi suotavaa tutkia metodin käytettävyyttä suurella otannalla ja pitkällä jatkoseurannalla, jotta tuloksiin saataisiin riittävää ja myös pitkän aikavälin näyttöä.