Refeeding-syndrooman biomarkkerit: e-oppimateriaali terveysalan opiskelijoille
Harimaa, Ruut (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024111528395
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024111528395
Tiivistelmä
Refeeding-syndrooma (RFS) on ravitsemuskuntoutukseen liittyvä harvinainen, mutta vakava komplikaatio. Sille ominaista ovat metaboliset muutokset, jotka aiheuttavat elektrolyyttihäiriöitä. Koska nämä häiriöt voivat joissain tapauksissa olla oireettomia, on erityisen tärkeää seurata aliravittujen potilaiden veren elektrolyyttitasoja ravitsemuskuntoutuksen alkuvaiheessa. Häiriöt ovat ensiarvoisen tärkeää havaita, ennen kuin ne aiheuttavat fysiologisia komplikaatioita, kuten sydämen rytmihäiriöitä, ejektiofraktion heikkenemistä, tai neurologisia häiriöitä.
Refeeding-syndrooma liittyy erityisesti anoreksian ravitsemushoitoon. Joskus anoreksian aiheuttama aliravitsemus voi eskaloitua niin pahaksi, että se aiheuttaa RFS:n riskin, kun ravitsemushoito alkaa. Mitä vakavampi on aliravitsemus, sitä todennäköisempi on RFS:n riski.
Kaikkein keskeisin diagnostinen kriteeri RFS:ssa on hypofosfatemia. Fosfori on yksi keskeisimpiä solunsisäisiä ioneja ja sillä on merkittävä rooli erityisesti solukalvoilla. Hypofosfatemia selittää suuren osan refeeding-syndrooman oireista. Muita diagnostisia löydöksiä RFS:ssa ovat esimerkiksi hypokalemia, hyponatremia, hypomagnesemia ja tiamiinin (B1-vitamiinin) puutos, sekä muutokset glukoosin aineenvaihdunnassa.
Anoreksian ravitsemushoito tulee aloittaa maltillisesti ja edetä energianlisäyksessä asteittain. Potilaan RFS:n riski tulee arvioida ennen ravitsemushoitoa. Mikäli RFS kuitenkin kehittyy, tulee elektrolyyttitasoja seurata ja aloittaa elektrolyyttihäiriöiden edellyttämä korjaushoito joko suonensisäisesti tai suun kautta.
RFS:n ennaltaehkäisemiseksi tärkeää on seurata tiiviisti potilaan elektrolyyttitasoja, sekä antaa tarvittava korjaushoito mataliin pitoisuuksiin. Elektrolyyttihäiriöt tulisi havaita ennen oireiden ilmaantumista. Korjaushoidon jälkeen elektrolyyttitasot tarkastetaan uudelleen. Veren elektrolyyttitasot tulee tarkastaa myös aina ennen ravinnon lisäämistä ja säännöllisesti ravitsemushoidon alettua. Tähän on olemassa tarkka suositus, mutta elektrolyyttien ja muiden laboratorioparametrien seurannan tiheys arvioidaan aina yksityiskohtaisesti.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tutkimustiedon pohjalta e-opetusmateriaali terveysalan opiskelijoille. Työn tavoitteena on lisätä tietoa refeeding-syndroomasta, sen diagnostiikasta ja hoidosta terveysalan opiskelijoiden keskuudessa.
Refeeding-syndrooma liittyy erityisesti anoreksian ravitsemushoitoon. Joskus anoreksian aiheuttama aliravitsemus voi eskaloitua niin pahaksi, että se aiheuttaa RFS:n riskin, kun ravitsemushoito alkaa. Mitä vakavampi on aliravitsemus, sitä todennäköisempi on RFS:n riski.
Kaikkein keskeisin diagnostinen kriteeri RFS:ssa on hypofosfatemia. Fosfori on yksi keskeisimpiä solunsisäisiä ioneja ja sillä on merkittävä rooli erityisesti solukalvoilla. Hypofosfatemia selittää suuren osan refeeding-syndrooman oireista. Muita diagnostisia löydöksiä RFS:ssa ovat esimerkiksi hypokalemia, hyponatremia, hypomagnesemia ja tiamiinin (B1-vitamiinin) puutos, sekä muutokset glukoosin aineenvaihdunnassa.
Anoreksian ravitsemushoito tulee aloittaa maltillisesti ja edetä energianlisäyksessä asteittain. Potilaan RFS:n riski tulee arvioida ennen ravitsemushoitoa. Mikäli RFS kuitenkin kehittyy, tulee elektrolyyttitasoja seurata ja aloittaa elektrolyyttihäiriöiden edellyttämä korjaushoito joko suonensisäisesti tai suun kautta.
RFS:n ennaltaehkäisemiseksi tärkeää on seurata tiiviisti potilaan elektrolyyttitasoja, sekä antaa tarvittava korjaushoito mataliin pitoisuuksiin. Elektrolyyttihäiriöt tulisi havaita ennen oireiden ilmaantumista. Korjaushoidon jälkeen elektrolyyttitasot tarkastetaan uudelleen. Veren elektrolyyttitasot tulee tarkastaa myös aina ennen ravinnon lisäämistä ja säännöllisesti ravitsemushoidon alettua. Tähän on olemassa tarkka suositus, mutta elektrolyyttien ja muiden laboratorioparametrien seurannan tiheys arvioidaan aina yksityiskohtaisesti.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tutkimustiedon pohjalta e-opetusmateriaali terveysalan opiskelijoille. Työn tavoitteena on lisätä tietoa refeeding-syndroomasta, sen diagnostiikasta ja hoidosta terveysalan opiskelijoiden keskuudessa.