Traumaosaaminen lastensuojelun sijaishuollossa: työntekijöiden näkökulmia osaamiseen ja osaamistarpeisiin

Abstract

Lisääntyvä tietoisuus trauman vaikutuksista yksilön elämälle asettaa lastensuojelun sijaishuollolle vaatimuksia henkilöstön traumaosaamisen tason kartoittamisesta ja kehittämisestä ottaen huomioon asiakasryhmän haavoittuvuuden. Aiheesta lastensuojelun sijaishuollon näkökulmasta on tehty Suomessa toistaiseksi vähän tutkimusta. Lastenkodissa asuvat asiakkaat ovat todennäköisesti altistuneet elämässään traumatisoiville kokemuksille ja on tärkeää, että heidän kanssaan työskentelevillä on käytössään ajantasaiset ja yhtenäiset traumaosaamisen työkalut, mitkä voivat sisältää esimerkiksi työmenetelmäkoulutuksia ja systeemitason muutoksia.

Tarkastelen aihepiiriä traumainformoidun työn ja lapsuuden haitallisten kokemusten (ACE) näkökulmista. Toteutin opinnäytetyön haastattelututkimuksena, jonka aineiston keräsin Hyvösen lastenkodissa työskenteleviltä sosionomeilta. Analysoin aineistoa teemoittelun menetelmin. Tarkoituksenani oli selvittää, millaisena työntekijät näkevät traumaosaamisen ja sen roolin omassa työssään, ja millaisia osaamistarpeita he tunnistavat henkilökohtaisella sekä työyhteisötasolla.

Traumaosaaminen nähtiin keskeisenä osana työtä, ja se sisälsi trauman ymmärrystä käsitteenä, traumakäytöksen tunnistamista, sekä traumataustan huomioimista kohtaamisessa ja käytänteissä. Lapsuuden haitallisia kokemuksia lasten haastavan käytöksen taustalla tunnistettiin kerrottaessa tilanteista, joissa traumaosaamisen koettiin olevan tärkeää. Haastateltavat nimesivät traumainformoituja työtapoja ja työyhteisön arvoja, jotka kumpusivat koulutuksesta, teoriatiedosta sekä työkokemuksesta. Oman traumaosaamisen nähtiin olevan vähintään tyydyttävällä tasolla. Osaamistarpeita tunnistettiin liittyen työmetodeihin, osaamisen ajan tasalla pitämiseen ja koulutusten systemaattisuuteen. Traumaosaaminen muodostaa pohjan lapsen kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle, ja koko työyhteisöä koskevat koulutukset voivat edistää sen yhdenmukaisuutta, osaamisen näkyväksi tekemistä ja traumahoidon laadun tasaisuutta. Opinnäytetyön tulokset voivat toimia pohjana laajemmalle tutkimukselle sekä kehittämistyölle.

Increasing knowledge on the effect of early life trauma on individual’s life puts further emphasis on child protection and residential care homes’ ability to respond to the needs of clients who often have had difficult, traumatic events in their lives, thus leaving them especially vulnerable. For the employers in the field to be able to provide the necessary tools for this, research on trauma expertise and skills needs is required. Tools for maintaining and improving trauma expertise can include both formal training and sustaining a trauma-aware workplace culture. My thesis studies this subject from the perspectives of trauma informed theory and Adverse Childhood Experiences (ACE). The thesis is an interview study, and the data was gathered from social services professionals at Hyvönen residential care home for children. The material was analyzed through thematical content analysis. The goal was to map out the participants’ perspectives on what trauma and trauma expertise mean to them in their work environment and expand on trauma-related skills needs on both individual and work community level.

The participants deemed trauma expertise as an important factor in their work. For them, trauma expertise meant understanding trauma on a theoretical level, identifying trauma responses and approaching situations sensitively. They identified several client behaviors that could be attributed to ACE, and multiple trauma informed practices and principles in their work. Their methods stemmed both from formal training and work experience. They felt that their trauma expertise was on a satisfactory level, although they also identified room for improvement related to specific working methods, keeping skills up to date and a more systemic approach to workplace training on approaches to trauma. The results suggest that compulsory, systemic trauma education in the workplace is needed to maintain a consistent level of meeting the clients’ needs at residential care homes. Further research into the topic and developing training methods could be conducted on the basis of my thesis’ results.