Bioanalyytikoiden, laboratoriohoitajien ja röntgenhoitajien geneerinen osaaminen Keski-Suomen hyvinvointialueen diagnostisissa palveluissa

Abstract

Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimintaympäristöt uudistuvat nopeasti ja tarve uudenlaiselle osaamiselle lisääntyy, mikä edellyttää alan ammattilaisilta uudenlaista näkökulmaa, osaamisen päivittämistä sekä kokonaan uudenlaisten työprofiilien hallintaa. Perustana yhteisen työn luomiselle on tulevaisuudessa ammatillisen osaamisen ohella sosiaali- ja terveysalan yhteinen osaaminen. Sosiaali- ja terveysalan yhteinen eli geneerinen osaaminen tarkoittaa sellaista osaamista, joka koskee kaikkia sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmiä. Geneerinen osaaminen koostuu asiakastyöhön, palveluiden ja työn kehittämiseen sekä työntekijyyteen ja yhteistoiminnan muutoksiin liittyvästä osaamisesta.

Opinnäytetyö on määrällinen kyselytutkimus, joka toteutettiin sähköisesti Webropol ohjelmalla, vakioitua kyselylomaketta käyttäen. Kyselyn vastaajina ovat Keski-Suomen hyvinvointialueen diagnostisten palveluiden bioanalyytikot, laboratoriohoitajat ja röntgenhoitajat. Kyselomake on laadittu Sotetie-hankkeen (2021) arviointipysäkin itsearviointimittarin pohjalta. Itsearviointimittari on jaettu kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat asiakastyöosaaminen, palveluiden ja työn kehittämisosaaminen sekä työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaaminen. Kyselystä saadut tulokset analysoitiin SPSS ohjelmalla.

Tulosten mukaan kyselyyn osallistuneiden bioanalyytikoiden, laboratoriohoitajien ja röntgenhoitajien geneeriset taidot sen eri osaamisalueilla ovat melko hyvät. Tulosten mukaan eniten osaamista koettiin olevan asiakaslähtöisyysosaamisessa, eettisyys ja lainsäädäntöosaamisessa, viestintäosaamisessa, vaikuttavuus, kustannus ja laatutietoisuus osaamisessa sekä työntekijyystaidoissa. Vähiten osaamista puolestaan koettiin olevan palvelujärjestelmäosaamisessa robotiikka- ja digiosaamisessa, ympäristöosaamisessa kestävän kehityksen periaatteella, työntekijyystaidoissa, moniammatillisessa yhteistyössä sekä muutososaamisessa.

Tutkimuksesta saatuja tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää kehitettäessä henkilöstön perehdytystä sekä suunniteltaessa koulutusta sosiaali- ja terveysalan henkilöstölle geneerisen osaamisen aihealueilla. Jatkotutkimuksissa voisi keskittyä yksittäisiin geneerisen osaamisen osa-alueisiin, jotta tulokset antaisivat näistä tietoa kohdistetummin. Geneeristä osaamista voisi jatkossa tutkia myös muiden henkilöstöryhmien osalta.