”En aina jaksaisi olla se huolien häivyttelijä” : kokemuksia psykososiaalisista kuormitustekijöistä järjestötyössä

Abstract

Työhyvinvointitutkimukset viittaavat huolestuttaviin havaintoihin suomalaisten työhyvinvoinnin heikkenemisestä. Erityisesti sosiaalialan työntekijät arvioivat työkykynsä ja hyvinvointinsa heikkenevän lähitulevaisuudessa. Johtamisen nähdään olevan keskeinen keino työhyvinvoinnin vahvistamisessa, erityisesti työn kuormitustekijöiden tunnistamisessa ja niiden hallinnassa.

Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimii sosiaali- ja terveysalan järjestö Leikkiväki ry. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen asiakasmäärät lisääntyvät ja asiakkaiden haasteet kuten mielenterveysongelmat pahenevat. Organisaation henkilökunta tekee pitkäkestoista asiakastyötä, joka jo itsessään on erittäin kuormittavaa. Haasteiden keskellä työntekijöiden työhyvinvoinnin tutkiminen, edistäminen ja psykososiaalisten kuormitustekijöiden ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää. Vuonna 2023 päivittynyt työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajia selvittämään ja arvioimaan työpaikalla esiintyvää kuormitusta ja ryhtymään toimenpiteisiin sen hallitsemiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Leikkiväen ohjaajien ja esihenkilöiden kokemuksia psykososiaalisista kuormitustekijöistä, jotka voivat vaikuttaa terveyteen negatiivisesti. Samalla myös kartoitettiin työssä ilmeneviä voimavaratekijöitä.

Työn tietoperustana käytettiin työhyvinvointia yksilön psykologisen pääoman ja työkyvyn johtamisen näkökulmasta sekä psykososiaalisia kuormitustekijöitä. Lisäksi sivuttiin työturvallisuuslakia. Aihetta lähestyttiin tapaustutkimuksen keinoin, jonka avulla pyrittiin ymmärtämään psykososiaalisia kuormitustekijöitä ilmiönä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä viideltä työntekijöiltä ja kolme esihenkilöä osallistui ryhmähaastatteluun. Aineisto analysointiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asiakastyössä vuorovaikutustilanteet, riittämättömyyden tunne ja epävarmuus tulevaisuudesta kuormittivat työntekijöitä. Epävarmuus johtui niin rahoitusrakenteiden muutoksista kuin Leikkiväen yleisestä taloustilanteesta. Esihenkilöiden kohdalla puolestaan korostuivat kouluttamattomuus esihenkilötehtäviin, huoli työntekijöiden jaksamisesta ja työkyvyn johtamisen vaikeudet. Voimavaroiksi puolestaan nimettiin molemminpuolinen turvallisuus, luottamus ja avoimuus. Johtopäätöksinä todettiin varhaisen välittämisen mallin tarkempaa käyttöönottoa ja puheeksi ottamisen tärkeyttä sekä kunkin oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksen korostamista.