Tavoite- ja kehityskeskusteluiden nykytila ja kehittäminen julkishallinnon organisaatiossa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan Helsingin poliisilaitoksen tavoite- ja kehityskeskustelu prosessia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tavoite- ja kehityskeskusteluiden nykytilannetta työntekijöiden ja esihenkilöiden näkökulmasta. Millaisilla tekijöillä on yhteys kehityskeskustelun koettuun tyytyväisyyteen ja miten kehityskeskustelua pitää kehittää. Tavoite oli kerätä tietoa, nykyisille ja tuleville esihenkilöille, mihin keskusteluissa olisi syytä panostaa, jotta organisaation tavoite valmennuksellisesta ja vuorovaikutuksellisesta kehityskeskustelusta toteutuisi ja kehityskeskusteluista saataisiin vaikuttavampia ja ne toimisivat tarkoituksenmukaisesti yhtenä organisaation johtamisen välineenä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kehittämisehdotuksia käytännön esihenkilötyöhön.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu keskustelevasta johtamisesta ja kehityskeskustelusta. Organisaatioita johdetaan keskustelujen avulla, joten keskustelujen laadulla on suuri merkitys. Laadukas keskustelu ja vuorovaikutus tuottaa parhaimmillaan sitoutumista ja innostusta, joiden avulla organisaatiot luovat edellytykset menestymiselle. Kehityskeskustelu on taas prosessi, jossa on kyse kommunikaatiosta ja dialogista, jota käydään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi työpaikan ja yrityksen kehittämiseksi.

Aineisto kerätiin Webropol-kyselylomakkeella ja kysely suunnattiin Helsingin poliisilaitoksen kaikille työntekijöille. Aineistoa hyödynnettiin kvantitatiivisilla ja kvalitatiivisilla menetelmillä. Laadullinen aineisto koostui kyselyn avoimista kysymyksistä. Kysely analysoitiin tilastollisin menetelmin ja kyselyn laadullinen aineisto analysoitiin aineistopohjaisen teemoittelun avulla.

Tutkimustulosten yhteenvetona voidaan todeta kehityskeskustelun olevan Helsingin poliisilaitoksen toimimaton prosessi. Kehityskeskusteluprosessiin liittyvä palkkakeskustelu, joka koetaan epäoikeudenmukaiseksi, estää monessa tapauksessa keskustelun syntymisen. Kehityskeskustelua ei koeta tilaisuutena, jossa työntekijällä on vaikutusmahdollisuuksia tai, että siellä voisi puhua esihenkilön kanssa työhön liittyvistä asioista. Tuloksista on havaittavissa yleinen arvostuksen ja luottamuksen puute prosessia kohtaan. Kehityskeskustelu koetaan hyödyttömäksi.

Kehitysehdotuksina on kehityskeskustelun ja palkkakeskustelun eriyttäminen. Kehityskeskustelun huomio tulee siirtää työhön, työhyvinvointiin, työssäjaksamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Eriyttämisen seurauksena keskustelusta saadaan vaikuttavampi, sen avulla rakennetaan vuorovaikutteista ja luottamuksellista esihenkilö-työntekijä suhdetta, jonka ansioista työntekijöiden työmotivaatio, työsuoritus, työssäjaksaminen ja työhyvinvointi paranee. Keskustelua lisäämällä lisätään kehityskeskustelun vaikuttavuutta monella saralla.