Työn voimavarat lasten veri- ja syöpätautien osastolla: tutkimushaastattelu sairaanhoitajille

Abstract

Lasten syöpätauteihin sairastuu vuosittain noin 130–150 lasta Suomessa. Yleisimpiä lasten syöpätauteja ovat leukemia, lymfooma sekä pahanlaatuiset aivokasvaimet. Suurin osa lasten syövistä pystytään parantamaan pysyvästi. Kuopion yliopistollisessa sairaalassa lasten veri- ja syöpätautien osastolla hoidetaan vuosittain noin 10–20 syöpään sairastunutta lasta. Osastolla hoidetaan 0–18-vuotiaita syöpään tai muuhun veritautiin sairastuneita lapsia ja nuoria. Osastolla hoidettavista sairauksista yleisimmät ovat leukemia sekä erilaiset kasvaimet. Hoidon onnistuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä lapsen vanhempien sekä osaston henkilökunnan välillä. Hoitoon osallistuvat lääkärit, sairaanhoitajat, lastenhoitajat, ravitsemusterapeutti, kuntoutusohjaaja, psykologi, sosiaalityöntekijä sekä sairaalapastori. Osastolla työskentelee myös lastentarhanopettaja, farmaseutti, opettaja, koulunkäynninohjaaja sekä laitoshuoltaja.

Opinnäytetyön aiheena oli työn voimavarat lasten veri- ja syöpätautien osastolla. Aihe koettiin kiinnostavakasi ja tärkeäksi tutkia ja sitä työstettiin sekä rajattiin aihetyöpajoissa. Opinnäytetyössä työn voimavaroilla tarkoitetaan työn fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia sekä organisatorisia piirteitä, jotka auttavat vähentämään sekä kohtaamaan työn vaatimuksia ja auttaa työn tavoitteiden saavuttamisessa. Riittävillä työn voimavaroilla on lisäksi suojaava vaikutus, esimerkiksi työuupumukseen.

Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimi Pohjois-Savon hyvinvointialue, Kuopion yliopistollinen sairaala, lasten veri- ja syöpätautien osasto. Tutkimukseen osallistui viisi (n=5) lasten veri- ja syöpätautien osastolla työskentelevää sairaanhoitajaa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa sairaanhoitajien kokemuksista työn voimavaroista lasten veri- ja syöpätautien osastolla työskennellessä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa sairaanhoitajien voimavaroista sekä hyödyntää tietoa hoitotyön kehittämisessä sekä johtamisessa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimustulokset osoittivat, että työnvoimavaroista työyhteisö ja työn sisältö, kuten työn merkityksellisyys ovat merkittävimpiä työn voimavaroja ja työssäjaksamiseen vaikuttavia tekijöitä. Opinnäytetyössä ehdotetaan jatkotutkimusta laajemmassa ympäristössä sekä jatkotutkimuksena voisi selvittää, millainen suhtautuminen sekä minkälaisia keinoja organisaatiolla on vahvistaa työn voimavaroja työpaikalla.