Etä- ja hybridityön vaikutukset työhyvinvointiin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää etätyön vaikutuksia yksilön työhyvinvointiin. Opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää myös itseohjautuvuuden merkitystä sekä työhyvinvoinnin kehittämistä etätyössä. Tavoitteena oli kerätä tietoa yleisesti ottaen eri organisaatioille päätöksenteon tueksi.

Selvityksen pohjana toimi viitekehys, joka muodostui aihealueen kirjallisuudesta, aiemmista tutkimuksista sekä luotettavista artikkeleista ja internetlähteistä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä eri alalla ja eri yrityksissä työskentelevää henkilöä. Haastattelutavaksi valikoitui teemahaastattelu, koska haluttiin saada monipuolisia vastauksia ja jättää vastausvaihtoehdot avoimiksi. Tavoitteena oli saada mahdollisimman monipuolisia vastaajia haastatteluun niin työtehtävien, kuin etätyön tekemisen määrän kannalta. Haastattelut tehtiin sekä kasvokkain että etäyhteyksin.

Keskeisin tulos selvityksessä oli, että etätyö vaikuttaa työhyvinvointiin positiivisesti. Kaikilla haastateltavilla oli pääsääntöisesti hyvä vointi työssään ja etätyön tekeminen koettiin positiivisena mahdollisuutena työssä. Joustavuus, työ- ja vapaa-ajan yhteensovittaminen sekä mahdollisuus parempaan keskittymiseen koettiin positiivisiksi asioiksi etätyössä. Etätyössä koettiin myös heikkouksia ja sen negatiiviset vaikutukset työhyvinvointiin nähtiin ja tunnistettiin. Erityisesti ajanhallinta, työergonomia ja yksinäisyys työssä nousivat haastatteluissa esiin negatiivisina asioina. Keskeisinä johtopäätöksinä voitaneen todeta etätyön olevan hyvä työmuoto. Työhyvinvoinnin kannalta noin kaksi päivää viikosta olisi optimaalinen aika tehdä etätyötä. Itseohjautuvuudella on suuri merkitys etätyön toimivuudessa, sillä hyvin itseohjautuvat henkilöt kokevat myös etätyön mielekkääksi.