Työuupumusriskin madaltaminen johtamisen keinoin
Rinne, Elina (2024)
Rinne, Elina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112229403
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112229403
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli löytää tutkimuksista ja kirjallisuudesta
johtamistapoihin liittyviä keinoja, joilla työnantaja voi madaltaa työntekijöidensä työuupumusriskiä. Opinnäytteen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta
työntekijöiden työhyvinvoinnin tärkeydestä sekä tuoda ilmi työnantajan rooli
työntekijöiden työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. Tutkimuksen taustalla on nykyisen työelämän nopealiikkeisyys ja vaativuus sekä työhyvinvointikeskustelun yksilökeskeisyys.
Opinnäytteen teoreettinen viitekehys on koostettu aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ja tutkimuksista alalla arvostetuilta asiantuntijoilta. Teoreettisessa
viitekehyksessä määritellään työuupumukseen ja työkykyyn vaikuttavia asioita
sekä työnantajan vastuu työntekijöiden hyvinvoinnin suojelemisessa. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistonhaku suoritettiin kahdessa eri tietokannassa: Journal.fi-palvelussa sekä Finnassa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä teorialähtöisellä lähestymistavalla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työuupumusriskiä voidaan madaltaa täyttämällä työntekijöiden psykologisia perustarpeita, asettamalla selkeät ja saavutettavissa olevat tavoitteet sekä panostamalla johtamisosaamiseen. Lisäksi
luottamus johtajan ja alaisen välillä sekä työyhteisön avoin vuorovaikutusilmapiiri madalsivat työntekijöiden työuupumusriskiä. Myös matala organisaatiohierarkia parantaa työyhteisön hyvinvointia.
Työntekijöiden työhyvinvointia voidaan tukea tarjoamalla heille kokemuksia
merkityksellisyydestä, yhteenkuuluvuudesta, kyvykkyydestä, autonomiasta
sekä mahdollisuuksia tehdä itseään ja työtään koskevia päätöksiä. Työnantaja
voi madaltaa työntekijöidensä työuupumusriskiä panostamalla esihenkilötyöhön ja työn organisointiin sekä tarjoamalla joustavat toimintatavat työn tekemiseen. Lisäksi työnantaja voi vaikuttaa työuupumusriskiin rekrytoimalla hyvät
työyhteisötaidot omaavia työntekijöitä, sillä käytösmallit ja tunnetilat leviävät
työyhteisössä. Johtajan käytös monistuu organisaation sisällä, joten johtajan
näyttämällä esimerkillä on merkittävä vaikutus työhyvinvointiin.
johtamistapoihin liittyviä keinoja, joilla työnantaja voi madaltaa työntekijöidensä työuupumusriskiä. Opinnäytteen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta
työntekijöiden työhyvinvoinnin tärkeydestä sekä tuoda ilmi työnantajan rooli
työntekijöiden työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. Tutkimuksen taustalla on nykyisen työelämän nopealiikkeisyys ja vaativuus sekä työhyvinvointikeskustelun yksilökeskeisyys.
Opinnäytteen teoreettinen viitekehys on koostettu aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ja tutkimuksista alalla arvostetuilta asiantuntijoilta. Teoreettisessa
viitekehyksessä määritellään työuupumukseen ja työkykyyn vaikuttavia asioita
sekä työnantajan vastuu työntekijöiden hyvinvoinnin suojelemisessa. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistonhaku suoritettiin kahdessa eri tietokannassa: Journal.fi-palvelussa sekä Finnassa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä teorialähtöisellä lähestymistavalla.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työuupumusriskiä voidaan madaltaa täyttämällä työntekijöiden psykologisia perustarpeita, asettamalla selkeät ja saavutettavissa olevat tavoitteet sekä panostamalla johtamisosaamiseen. Lisäksi
luottamus johtajan ja alaisen välillä sekä työyhteisön avoin vuorovaikutusilmapiiri madalsivat työntekijöiden työuupumusriskiä. Myös matala organisaatiohierarkia parantaa työyhteisön hyvinvointia.
Työntekijöiden työhyvinvointia voidaan tukea tarjoamalla heille kokemuksia
merkityksellisyydestä, yhteenkuuluvuudesta, kyvykkyydestä, autonomiasta
sekä mahdollisuuksia tehdä itseään ja työtään koskevia päätöksiä. Työnantaja
voi madaltaa työntekijöidensä työuupumusriskiä panostamalla esihenkilötyöhön ja työn organisointiin sekä tarjoamalla joustavat toimintatavat työn tekemiseen. Lisäksi työnantaja voi vaikuttaa työuupumusriskiin rekrytoimalla hyvät
työyhteisötaidot omaavia työntekijöitä, sillä käytösmallit ja tunnetilat leviävät
työyhteisössä. Johtajan käytös monistuu organisaation sisällä, joten johtajan
näyttämällä esimerkillä on merkittävä vaikutus työhyvinvointiin.