Ylikunto ja siihen liittyvät laboratoriotutkimukset
Kivioja, Kalle (2024)
Kivioja, Kalle
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112229501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112229501
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin täydentävänä opinnäytetyönä, jonka taustalla on vuonna 2016 fysioterapian koulutusohjelmaan tehty opinnäytetyö ”Nuoren salibandyharrastajan alaraajojen lihasten maksimaalisen voimantuoton puolieron vaikutus äkillisten polvivammojen ilmaantuvuuteen”. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ylikuntotilaa ja siihen liittyvää mahdollista laboratoriodiagnostiikkaa. Opinnäytetyön tavoite oli kerätä tietoa ylikunnosta ja siihen liittyvästä laboratoriodiagnostiikasta. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä olivat seuraavat: Miten ylikunto määritellään? Mitä verikokeilla todettavia muutoksia ylikuntoisilla esiintyy? Mihin menetelmiin nämä laboratoriotestit perustuvat?
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Ylikuntoon liittyvää tietoa kerättiin Pubmed-, Google scholar- ja Europe PMC-hakukoneista. Lisäksi opinnäytetyössä hyödynnettiin lääkärilehteä ja Terveysportti Duodecimin julkaisuja kuvaamaan suomalaisen lääketieteen näkökulmaa ylikuntoon. Lisäksi teoriatietoa haettiin aiheisiin sopivista oppikirjoista.
Ylikuntoisilta urheilijoilta on tunnistettu useita laboratoriokokeilla näkyviä merkkejä, joita ei esiinny terveillä verrokeilla. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi tulehdusvälittäjäaineiden ja hormonitasojen muutokset. Näiden löydösten pohjalta on kehitetty useita patofysiologisia hypoteeseja, joita ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan johdonmukaisiksi. Tämän vuoksi ylikunnolle ei ole pystytty kehittämään spesifiä tutkimusta. Ylikunto lasketaan toiminnalliseksi vaivaksi ja tällä hetkellä sen diagnosointi perustuu potilaan haastatteluun ja mielialakartoituksiin. Lupaavimpien hypoteesien joukossa on sytokiinihypoteesi, jonka mukaan ylikunnon oireet johtuvat toistuvan kuormituksen aiheuttamista muutoksista tulehdusvälittäjäaineiden arvoissa, erityisesti IL-1beeta, IL-6 ja TNF-alfa.
Ylikunto aiheena vaatii edelleen jatkotutkimuksia. Ylikuntoisten urheilijoiden ja mielenterveyspotilaiden vertailu, joilla vaiva on ylikuormitusperäinen, toisi lisää tietoa ylikunnon fyysisen kuormituskomponentin merkityksestä vaivan kehittymiselle. Silti nykyisenkin tiedon pohjalta ylikuntoisia urheilijoita pystytään hoitamaan. Potilaan kuormituksen ja palautumiseen liittyvien toimintatapojen korjaaminen ja urheilun pariin portaittain palaaminen ei vaadi laboratoriotutkimusten tuloksia.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Ylikuntoon liittyvää tietoa kerättiin Pubmed-, Google scholar- ja Europe PMC-hakukoneista. Lisäksi opinnäytetyössä hyödynnettiin lääkärilehteä ja Terveysportti Duodecimin julkaisuja kuvaamaan suomalaisen lääketieteen näkökulmaa ylikuntoon. Lisäksi teoriatietoa haettiin aiheisiin sopivista oppikirjoista.
Ylikuntoisilta urheilijoilta on tunnistettu useita laboratoriokokeilla näkyviä merkkejä, joita ei esiinny terveillä verrokeilla. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi tulehdusvälittäjäaineiden ja hormonitasojen muutokset. Näiden löydösten pohjalta on kehitetty useita patofysiologisia hypoteeseja, joita ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan johdonmukaisiksi. Tämän vuoksi ylikunnolle ei ole pystytty kehittämään spesifiä tutkimusta. Ylikunto lasketaan toiminnalliseksi vaivaksi ja tällä hetkellä sen diagnosointi perustuu potilaan haastatteluun ja mielialakartoituksiin. Lupaavimpien hypoteesien joukossa on sytokiinihypoteesi, jonka mukaan ylikunnon oireet johtuvat toistuvan kuormituksen aiheuttamista muutoksista tulehdusvälittäjäaineiden arvoissa, erityisesti IL-1beeta, IL-6 ja TNF-alfa.
Ylikunto aiheena vaatii edelleen jatkotutkimuksia. Ylikuntoisten urheilijoiden ja mielenterveyspotilaiden vertailu, joilla vaiva on ylikuormitusperäinen, toisi lisää tietoa ylikunnon fyysisen kuormituskomponentin merkityksestä vaivan kehittymiselle. Silti nykyisenkin tiedon pohjalta ylikuntoisia urheilijoita pystytään hoitamaan. Potilaan kuormituksen ja palautumiseen liittyvien toimintatapojen korjaaminen ja urheilun pariin portaittain palaaminen ei vaadi laboratoriotutkimusten tuloksia.