Digitaaliset refraktointipalvelut optisella alalla : systemoitu kirjallisuuskatsaus

Abstract

Erilaiset digitaaliset palvelut ovat yleistyneet merkittävästi sosiaali- ja terveysalalla. Digitaalisia terveyspalveluita on alettu tarjoamaan perinteisten palvelumuotojen rinnalla, ja ne ovat myös korvanneet kasvokkain tapahtuvaa asiointia. Myös optisen alan yritykset ovat alkaneet tarjota asiakkailleen digitaalisia refraktointipalveluita vaihtoehtona perinteiselle näöntutkimukselle. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka luotettavia digitaaliset refraktointipalvelut ovat verrattuna perinteiseen subjektiiviseen refraktioon sekä kartoittaa asiakkaiden kokemuksia niistä. Tavoitteena oli koostaa aiheesta uutta suomenkielistä tietoa, jota alan toimijat voivat hyödyntää suunnitellessaan ja kehittäessään digitaalisia refraktointipalveluita ja niihin liittyviä prosesseja.

Opinnäytetyö toteutettiin systemoituna kirjallisuuskatsauksena. Aineiston haku tehtiin maaliskuussa 2024 neljästä tietokannasta, jotka olivat ProQuest, PubMed, Cinahl sekä ScienceDirect. Tämän lisäksi aineiston haussa hyödynnettiin myös manuaalista hakua. Aineistoon valittiin mukaan 13 vertaisarvioitua artikkelia vuosilta 2018–2024. Katsaukseen valitun aineiston laadun arviointiin käytettiin Joanna Briggs Instituten (JBI) arviointikriteereitä. Aineiston järjestämisessä ja analysoinnissa käytettiin apuna aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Kirjallisuuskatsauksen tuloksista tuli ilmi, että etäohjattavalla foropterilla saadaan luotettavampia tuloksia kuin muilla digitaalisen refraktoinnin menetelmillä. Kyseisellä menetelmällä tehtävän refraktion tulokset vastaavat hyvin perinteisen subjektiivisen refraktion tuloksia. Verkkopohjaisen refraktion ja älypuhelimeen perustuvan refraktion tuloksissa on enemmän hajontaa, kun niitä verrataan perinteisen subjektiivisen refraktion tuloksiin. Tuloksista tuli myös ilmi, että asiakkaat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä digitaalisiin refraktointipalveluihin ja luottavat niiden tulosten oikeellisuuteen. Digitaaliset refraktointipalvelut säästävät aikaa ja vaivaa sekä lisäävät asiakkaan omaa osallisuutta näkökyvyn seurannassa. Vaikka asiakkaat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä digitaalisiin refraktointipalveluihin ja luottavat niiden tulosten oikeellisuuteen, he pitävät kuitenkin perinteistä näöntutkimusta parempana.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaaliset refraktointipalvelut ovat hyvä lisä perinteisille refraktointipalveluille, mutta ne eivät voi kokonaan korvata perinteistä näöntutkimusta. Digitaaliset refraktointipalvelut eivät välttämättä sovellu yhtä hyvin kaikille asiakasryhmille ja niiden soveltuvuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota silloin, kun asiakkaana on silmäsairauspotilas, lapsi tai ikääntynyt ihminen. Digitaalisten refraktointipalveluiden ei tulisi korvata optikoiden ja muiden näkemisen asiantuntijoiden työtä, vaan niiden pitäisi tukea heidän työtään ja mahdollistaa uusia toimintatapoja.