Hoivakodissa työskentelevien hoitajien sosiaalisen tuen tarpeet palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa

Abstract

Laadukkaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestämiseksi on tehtävä töitä Suomessa. Hoivakodeissa on todettu muun muassa kivunhoidossa ja saattohoidon osaamisessa olevan puutteita. Työvoimapula on koskettanut sosiaali- ja terveysalaa, etenkin ikääntyneiden hoivapalveluissa. Hoivakotien henkilöstöön liittyvää tutkimusta on tehty myös vain vähän, vaikka he työskentelevät sellaisissa yksiköissä, joissa henkilöstövaje on merkittävä ongelma.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoivakotien hoitajien sosiaalisen tuen tarpeita ja niihin vastaamista palliatiivisessa hoidossa ja saattohoitotyössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitajien sosiaalisen tuen tarpeisiin vastaamisessa sekä hoitotyön ja työyhteisöjen toiminnan kehittämisessä. Koetulla sosiaalisella tuella voidaan nähdä olevan myönteisiä vaikutuksia hoitohenkilöstön työtyytyväisyyteen, työhön sitoutumiseen sekä asiakasturvallisuuteen, sillä työtyytyväisyyden on todettu olevan yhteydessä hoidon laatuun. Näin myös palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laadun kehittäminen tutkimustulosten pohjalta on mahdollista. Erityisesti hoivakotien johtajat voivat hyödyntää tuloksia hoivakotien toiminnan suunnittelussa.

Opinnäytetyössä käytettiin laadullista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin neljästä hoivakodista teemahaastattelujen avulla haastattelemalla kymmentä (10) hoitajaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tulokset osoittivat hoitajilla olevan erilaisia sosiaalisen tuen tarpeita palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttamisessa. Konkreettista tukea hoitajat tarvitsivat henkilöstömäärään liittyen, lääkehoidon toteuttamisessa sekä töiden jakautumisessa epätasaisesti työyhteisössä. Arviointituen tarve nousi esille tarpeena saada palautetta työstään. Tiedollista tukea hoitajat tarvitsivat kipulääkityksen arvioinnissa, palliatiivisen hoidon ja saattohoidon perehdytyksessä, läheisten kohtaamisessa sekä työssä käytettävien asiakirjojen kanssa. Emotionaalista tukea hoitajat tarvitsivat ammatillisen surutyön käsittelyssä, vainajan hoitamisessa, ajan puutteen herättämien tunteiden käsittelyssä sekä läheisyhteistyössä.

Sosiaalisen tuen tarpeisiin voidaan vastata toimivalla moniammatillisella yhteistyöllä, kehittämällä työyhteisöä muun muassa psykologisen turvallisuuden osalta, lisäämällä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamista sekä turvaamalla riittävät henkilöstöresurssit työn tekemisessä. Johtopäätöksenä voidaan todeta sosiaalisen tuen saamisen parantavan hoidon laatua.