Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus ilmiönä ja sen yhteys lastensuojeluasiakkuuteen
Rehu, Eerika; Erkkilä, Viivi (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112630324
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112630324
Tiivistelmä
Opinnäytetyön taustalla oli huono-osaisuuden ylisukupolvistumisen ilmiö ja sen yhteys lastensuojeluasiakkuuksiin, sekä ilmiön vaikutukset perheiden hyvinvointiin. Tavoitteena oli kartoittaa ja analysoida aiheeseen liittyvää olemassa olevaa tutkimustietoa sekä tuottaa tietoa, joka auttaa sosiaalialan ammattilaisia ja päättäjiä kehittämään ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä palveluja ilmiön kierteen katkaisemiseksi.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Finna.fi-, Oula-Finna-, Google Scholar-, Journal.fi- ja Julkari-tietokannoista käyttäen hakusanoina esimerkiksi "huono-osaisuus", "ylisukupolvisuus" ja "lastensuojelu". Aineiston analyysi toteutettiin soveltaen aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineisto käytiin läpi systemaattisesti tutkimuskysymysten ohjaamana.
Tutkimuskysymykset:
Miksi ja miten huono-osaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle?
Mitkä tekijät vaikuttavat perheiden lastensuojeluasiakkuuteen?
Tulokset osoittivat, että ylisukupolvinen huono-osaisuus liittyy erityisesti taloudelliseen epävarmuuteen, matalaan koulutustasoon sekä vanhempien mielenterveysongelmiin. Perheen kuormittavat tekijät, kuten toimeentulo-ongelmat ja riittämätön sosiaalinen tuki, lisäävät riskiä lasten hyvinvointiongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Toisaalta hyvin kohdennetut tukitoimet, kuten varhaisen puuttumisen ja perheiden kokonaisvaltaisen tukemisen käytännöt, voivat ehkäistä negatiivisten ilmiöiden periytymistä.
Johtopäätöksissä korostettiin, että huono-osaisuuden ehkäiseminen vaatii monialaista yhteistyötä ja palvelujen saavutettavuuden parantamista. Tämä voi toteutua esimerkiksi tukemalla perheiden arkea, vahvistamalla vanhemmuustaitoja ja tarjoamalla mielenterveyspalveluja varhaisessa vaiheessa. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa sosiaalialan käytännön työn kehittämiseen ja voivat olla hyödyllisiä myös politiikkasuositusten pohjana.
Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin Finna.fi-, Oula-Finna-, Google Scholar-, Journal.fi- ja Julkari-tietokannoista käyttäen hakusanoina esimerkiksi "huono-osaisuus", "ylisukupolvisuus" ja "lastensuojelu". Aineiston analyysi toteutettiin soveltaen aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineisto käytiin läpi systemaattisesti tutkimuskysymysten ohjaamana.
Tutkimuskysymykset:
Miksi ja miten huono-osaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle?
Mitkä tekijät vaikuttavat perheiden lastensuojeluasiakkuuteen?
Tulokset osoittivat, että ylisukupolvinen huono-osaisuus liittyy erityisesti taloudelliseen epävarmuuteen, matalaan koulutustasoon sekä vanhempien mielenterveysongelmiin. Perheen kuormittavat tekijät, kuten toimeentulo-ongelmat ja riittämätön sosiaalinen tuki, lisäävät riskiä lasten hyvinvointiongelmiin ja lastensuojelun tarpeeseen. Toisaalta hyvin kohdennetut tukitoimet, kuten varhaisen puuttumisen ja perheiden kokonaisvaltaisen tukemisen käytännöt, voivat ehkäistä negatiivisten ilmiöiden periytymistä.
Johtopäätöksissä korostettiin, että huono-osaisuuden ehkäiseminen vaatii monialaista yhteistyötä ja palvelujen saavutettavuuden parantamista. Tämä voi toteutua esimerkiksi tukemalla perheiden arkea, vahvistamalla vanhemmuustaitoja ja tarjoamalla mielenterveyspalveluja varhaisessa vaiheessa. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa sosiaalialan käytännön työn kehittämiseen ja voivat olla hyödyllisiä myös politiikkasuositusten pohjana.