Miten omaishoitoyhdistys voi tukea työssäkäyvien omaishoitajien hyvinvointia?

Abstract

Omaishoitotilanne voi syntyä äkillisesti tai vähitellen sairauden tai ikääntymisen myötä. Omaishoitaja huolehtii läheisestään, joka ei selviydy arjesta omatoimisesti sairauden, vamman tai muun syyn takia. Julkisella sosiaali- ja terveyspuolen sektorilla on lakisääteinen velvollisuus omaishoidon järjestämisestä sekä tarvittavien tukipalveluiden huolehtimisesta. Omaishoito on yhteiskunnalle huomattavasti edullisempaa kuin laitoshoito. Yhdistykset ja järjestöt täydentävät julkisia palveluja. Hyvinvointialueisiin siirtymisen myötä omaishoito ja siihen liittyvät palvelut ovat hyvin pirstaleina sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät oikein tiedä kuka kantaa vastuun omaishoitajien hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemisesta. Järjestöjen rooli hyvinvointialueiden palvelujen täydentäjänä on kasvanut entisestään.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa työssäkäyvien omaishoitajien hyvinvointia ja jaksamista. Tavoitteena oli kyselyn avulla tuottaa tietoa, miten yhdistys voi tukea työssäkäyvien omaishoitajien hyvinvointia. Tämän opinnäytetyön tilaajana toimi Kainuun omaishoitajat ja läheiset ry ja työn tuloksia hyödynnetään yhdistyksen toiminnan kehittämisessä tämän kohderyhmän tukemisessa.

Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tutkimuskysymysten kautta tarkasteltiin, miten työssäkäyvät omaishoitajat ja läheishoivaajat kokevat hyvinvointinsa, miten ansiotyö tukee tai kuormittaa omaishoitajuutta sekä millaista tukea he ovat saaneet tai toivoisivat saavansa. Aineisto analysoitiin määrällisen tutkimuksen menetelmin ja avoimen kysymyksen vastaukset käsiteltiin sisällönanalyysillä.

Tämän kyselytutkimuksen mukaan suurin osa omaishoitajista kokee jaksavansa joko tyydyttävästi tai hyvin hoitotehtävässään, mutta merkittävä osa kokee myös huolta läheisistään jatkuvasti sekä stressiä, uupumusta tai ahdistusta hoitotehtävien vuoksi. Palkattomat vapaat ovat yleisin mahdollisuus yhteensovittaa ansiotyötä ja omaishoitajuutta. Tämä pienentää hoitajan taloudellista tilannetta. Erilaisilla työajan joustoilla pystyttäisiin tukemaan omaishoitajia heidän kaksoisroolissansa toimimisessa. Omaishoitajat saavat eniten tukea perheenjäseniltä ja sukulaisilta. He toivoisivat konkreettista apua läheisen hoitoon sekä tietoa tukiin ja palveluihin.

Huonommin jaksavien joukko oli omaishoitajat, jotka ovat hakeneet omaishoidontukea, mutta sitä ei ollut myönnetty. Yllättävää oli, että nämä omaishoitajat eivät olleet kiinnostuneet vertaistuesta eivätkä halunneet tavata toisia omaishoitajia. Tätä voidaan selittää hoitajan väsymyksellä tai uupumuksella sekä hoidon sitovuudella. OmaisOiva toiminnassa yksi toimintamuoto on Oiva-hetket eli yksilölliset keskustelut. Tätä voitaisiin hyödyntää näille omaishoitajille kielteisen päätöksen annettua. Sosiaaliohjaajat voisivat näissä tilanteissa ohjata omaishoitajan yhdistyksen toiminnan piiriin ja saisivat näin työkalun tukea niitä omaishoitajia, jotka ovat omaishoidon tuen rajapinnalla, mutta jäävät ilman lakisääteistä tukea.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että omaishoitajien, jotka saavat hyvinvointialueelta kielteisen omaishoitotuen päätöksen voivat heikoimmin. Tämä vaatisi joko jatkotutkimusta tai hyvinvointialueen ja yhdistyksen yhteiskehittämistä näiden omaishoitajien hyvinvoinnin tueksi.

Avainsanat omaishoito, työssäkäyvät omaishoitajat, hyvinvointi, stressi, palautuminen