Elektrolyyttien määritys vainajien lasiaisnäytteistä ja menetelmän validointi verikaasuanalysaattorille
Saarikko, Riku (2024)
Saarikko, Riku
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112830899
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112830899
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Työn tarkoituksena oli selvittää ABL90 FLEX PLUS -verikaasuanalysaattorin soveltuvuutta elektrolyyttien määrittämiselle vainajien lasiaisnäytteistä. Tavoitteena oli kehittää ja validoida menetelmä kaliumin, kalsiumin, kloridin ja natriumin määrittämistä varten.
Menetelmän kehitysosuudessa säilöntäaineellisia ja käsittelemättömiä lasiaisnäytteitä vertailtiin toisiinsa laimennostestauksella laimentamisen sekä matriisierojen vaikutuksien selvittämiseksi. Tulosten perusteella havainnoitiin laitteiston soveltuvuus elektrolyyttien määrittämiselle. Saatujen tulosten ja kirjallisuuskatsauksen myötä näytteille kehitettiin esikäsittelymenetelmä, jota sovellettiin validointiosuuden mittauksissa.
Menetelmän validoinnissa määritettävinä käsitteinä ja näiden tavoitteina olivat oikeellisuus (< 20 %), sisäinen ja välitason toistotarkkuus (< 15 %), laajennettu mittausepävarmuus (< 30 %) sekä stabiilius. Oikeellisuuden arviointi toteutettiin laboratoriovertailuna Synlabin ja THL:n laboratorioiden välillä. Toistotarkkuuksien määrittämisessä arvioitiin tuloshajontoja rinnakkaismäärityksien välisessä toistettavuudes-sa sekä päivien välisessä uusittavuudessa. Stabiiliusosuudessa selvitettiin esikäsittelyn vaikutusta näytteiden säilyvyyksiin sekä ajan vaikutusta näytteiden elektrolyyttipitoisuuksiin. Lisäksi laskettiin mittausepävarmuudet elektrolyyteille MUkit-ohjelmalla.
Työn tuloksena saatiin kehitettyä menetelmä, jolla kyetään määrittämään tutkittavia elektrolyyttejä säilöntäaineettomasta lasiaisesta. Validointitulosten kannalta kalsiumin määrittäminen ei yllä validointisuunnitelman tavoitteisiin mittausepävarmuuden (62 %) ja oikeellisuuden (23 %) suhteen. Tämä ei kuitenkaan estä menetelmän käyttöönottoa.
Menetelmän kehitysosuudessa säilöntäaineellisia ja käsittelemättömiä lasiaisnäytteitä vertailtiin toisiinsa laimennostestauksella laimentamisen sekä matriisierojen vaikutuksien selvittämiseksi. Tulosten perusteella havainnoitiin laitteiston soveltuvuus elektrolyyttien määrittämiselle. Saatujen tulosten ja kirjallisuuskatsauksen myötä näytteille kehitettiin esikäsittelymenetelmä, jota sovellettiin validointiosuuden mittauksissa.
Menetelmän validoinnissa määritettävinä käsitteinä ja näiden tavoitteina olivat oikeellisuus (< 20 %), sisäinen ja välitason toistotarkkuus (< 15 %), laajennettu mittausepävarmuus (< 30 %) sekä stabiilius. Oikeellisuuden arviointi toteutettiin laboratoriovertailuna Synlabin ja THL:n laboratorioiden välillä. Toistotarkkuuksien määrittämisessä arvioitiin tuloshajontoja rinnakkaismäärityksien välisessä toistettavuudes-sa sekä päivien välisessä uusittavuudessa. Stabiiliusosuudessa selvitettiin esikäsittelyn vaikutusta näytteiden säilyvyyksiin sekä ajan vaikutusta näytteiden elektrolyyttipitoisuuksiin. Lisäksi laskettiin mittausepävarmuudet elektrolyyteille MUkit-ohjelmalla.
Työn tuloksena saatiin kehitettyä menetelmä, jolla kyetään määrittämään tutkittavia elektrolyyttejä säilöntäaineettomasta lasiaisesta. Validointitulosten kannalta kalsiumin määrittäminen ei yllä validointisuunnitelman tavoitteisiin mittausepävarmuuden (62 %) ja oikeellisuuden (23 %) suhteen. Tämä ei kuitenkaan estä menetelmän käyttöönottoa.