Murtuneet turvaverkot : katsaus suomalaisen lastensuojelujärjestelmän nykytilanteeseen
Tikka, Sonja (2024)
Tikka, Sonja
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112831155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112831155
Tiivistelmä
Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli selvittää suomalaisen lastensuojelujärjestelmän nykytilanne, miten siihen on päädytty ja minkälaisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi on yritetty tehdä.
Julkisessa keskustelussa lastensuojelusta puhutaan kriisiytyneenä palveluna, joka vaatii perusteellista ja kokonaisvaltaista uudistusta, jotta se pystyy täydessä potentiaalissaan auttamaan niitä lapsia ja perheitä, jotka palveluja tarvitsevat. Tällä hetkellä palvelujärjestelmä koetaan haastavana navigoida ja avun saantia ei koeta riittävänä ja oikea-aikaisena.
Tutkimuksen perusteella voimme todeta suomalaisen lastensuojelujärjestelmän kärsivän haasteista, jotka vaativat rakenteellisia muutoksia. Lastensuojelun pääpaino on tällä hetkellä korjaavassa työssä, jota tehdään suurimmaksi osaksi lastensuojelun laitoshoidossa. Työ on henkisesti sekä fyysisesti raskasta, väkivallan uhka on läsnä työpäivissä, työntekijöiden vaihtuvuus on runsasta ja nopeatempoista sekä apua tarvitsevien lasten määrä vuosittain nousussa. Järjestelmän tilaa on pyritty vuosien ajan parantamaan erilaisilla toimenpiteillä, jotka ovat sijoittuneet lähinnä lainsäädäntöön sekä viranomaisten ohjeistuksien ja palveluiden yhtenäistämiseen.
Julkisessa keskustelussa lastensuojelusta puhutaan kriisiytyneenä palveluna, joka vaatii perusteellista ja kokonaisvaltaista uudistusta, jotta se pystyy täydessä potentiaalissaan auttamaan niitä lapsia ja perheitä, jotka palveluja tarvitsevat. Tällä hetkellä palvelujärjestelmä koetaan haastavana navigoida ja avun saantia ei koeta riittävänä ja oikea-aikaisena.
Tutkimuksen perusteella voimme todeta suomalaisen lastensuojelujärjestelmän kärsivän haasteista, jotka vaativat rakenteellisia muutoksia. Lastensuojelun pääpaino on tällä hetkellä korjaavassa työssä, jota tehdään suurimmaksi osaksi lastensuojelun laitoshoidossa. Työ on henkisesti sekä fyysisesti raskasta, väkivallan uhka on läsnä työpäivissä, työntekijöiden vaihtuvuus on runsasta ja nopeatempoista sekä apua tarvitsevien lasten määrä vuosittain nousussa. Järjestelmän tilaa on pyritty vuosien ajan parantamaan erilaisilla toimenpiteillä, jotka ovat sijoittuneet lähinnä lainsäädäntöön sekä viranomaisten ohjeistuksien ja palveluiden yhtenäistämiseen.
