Vetokokeen koenopeuksien vaikutus tuloksiin eri teräslaaduilla
Viitanen, Katariina (2024)
Viitanen, Katariina
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112931223
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112931223
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tehtiin SSAB Europe Oy:n Hämeenlinnan toimipisteellä. Hämeenlinnan tehtaalla jatkokäsitellään Raahessa valmistettuja teräskeloja. Tehtaan päätuotteita ovat kylmävalssatut metallipinnoitetut ja maalipinnoitetut teräkset. Laadunvarmistamiseksi teräkselle tehdään mekaanista testausta, johon kuuluu vetokoe.
Vetokoestandardissa SFS-EN ISO 6892-1 esitetään kaksi koenopeustapaa testin tekemiseen, A- ja B-menetelmät. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, voidaanko käytössä oleva menetelmä B korvata menetelmällä A käytössä olevalla laitteistolla ja ohjelmiston asetuksilla. Menetelmässä A pyritään aktiivisesti kontrolloimaan venymän muutosnopeutta, kun taas menetelmässä B keskitytään jännityksen muutosnopeuteen, jota ei pyritä pitämään koko testin ajan vakiona.
Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata menetelmällä B saatuja tuloksia menetelmällä A saatuihin tuloksiin, kun näytteinä oli ominaisuuksiltaan erilaisia teräslaatuja. Työssä tutkittiin seitsemää erilaista materiaalia. Näytteet olivat tuotantomateriaalia ja siksi salassa pidettävää tietoa. Tämän takia opinnäytetyössä näytemateriaaleista käytetään numeroituja nimiä esimerkiksi näyte 1 ja materiaali 1, eikä näytemateriaalien koostumuksesta kerrota.
Menetelmä A oli tarkoitus validoida ja ottaa käyttöön, mutta työntuloksien perusteella se ei ole ilman muutoksia mahdollista. Tutkimuksessa saatiin selville, ettei menetelmää A voida ottaa käyttöön nykyisessä muodossaan. Suurimmaksi ongelmaksi ilmeni joillakin teräslaaduilla myötörajan ja myötöalueen määrittämiseen kulunut pitkä aika. Jatkotutkimusta tarvitaan selvittämään, voidaanko menetelmää muokata sellaiseksi, että se soveltuisi luotettavasti kaikille valmistettaville teräslaaduille.
Vetokoestandardissa SFS-EN ISO 6892-1 esitetään kaksi koenopeustapaa testin tekemiseen, A- ja B-menetelmät. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, voidaanko käytössä oleva menetelmä B korvata menetelmällä A käytössä olevalla laitteistolla ja ohjelmiston asetuksilla. Menetelmässä A pyritään aktiivisesti kontrolloimaan venymän muutosnopeutta, kun taas menetelmässä B keskitytään jännityksen muutosnopeuteen, jota ei pyritä pitämään koko testin ajan vakiona.
Tutkimuksen tarkoituksena oli verrata menetelmällä B saatuja tuloksia menetelmällä A saatuihin tuloksiin, kun näytteinä oli ominaisuuksiltaan erilaisia teräslaatuja. Työssä tutkittiin seitsemää erilaista materiaalia. Näytteet olivat tuotantomateriaalia ja siksi salassa pidettävää tietoa. Tämän takia opinnäytetyössä näytemateriaaleista käytetään numeroituja nimiä esimerkiksi näyte 1 ja materiaali 1, eikä näytemateriaalien koostumuksesta kerrota.
Menetelmä A oli tarkoitus validoida ja ottaa käyttöön, mutta työntuloksien perusteella se ei ole ilman muutoksia mahdollista. Tutkimuksessa saatiin selville, ettei menetelmää A voida ottaa käyttöön nykyisessä muodossaan. Suurimmaksi ongelmaksi ilmeni joillakin teräslaaduilla myötörajan ja myötöalueen määrittämiseen kulunut pitkä aika. Jatkotutkimusta tarvitaan selvittämään, voidaanko menetelmää muokata sellaiseksi, että se soveltuisi luotettavasti kaikille valmistettaville teräslaaduille.