Monikulttuuristen sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelun ohjauksen kehittäminen Niuvanniemen sairaalassa

Abstract

Sosiaali- ja terveysalan kasvava tarve osaajista haastaa palveluiden jatkuvuuden ja laadun. Työvoimapulaa pyritään osittain paikkaamaan ulkomaisella työvoimalla, mikä on lisännyt monikulttuurisuutta alalla ja laajemmin myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Monikulttuuristen työntekijöiden tuomat erilaiset näkökulmat voivat rikastuttaa työympäristöjä ja parantaa palveluiden saatavuutta. Kasvava määrä monikulttuurisia sairaanhoitajaopiskelijoita lisää myös tarvetta harjoittelupaikoille, jotka tukevat heidän ammatillista kehittymistään ja integroitumistaan työelämään. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia näkemyksiä hoitohenkilökunnalla on monikulttuuristen sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjauksesta ja miten ohjausta voidaan kehittää. Tavoitteena oli tukea henkilökuntaa harjoittelun ohjaustehtävässä lisäämällä tietoisuutta monikulttuuristen sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjauksen erityispiirteistä.

Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä, jonka lähestymistapa oli laadullinen. Menetelmällisessä toteutuksessa käytettiin ryhmämuotoista teemahaastattelua sekä työpajaa, jossa tuotoksena syntyi monikulttuurista ohjaustyötä tukeva posteri. Ryhmähaastatteluun osallistui seitsemän sairaanhoitajaa, joilla oli joko kokemusta tai kiinnostusta monikulttuuristen opiskelijoiden ohjaukseen. Haastattelujen aineiston analyysissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä, ja työpajassa aineistoa teemoiteltiin.

Tuloksissa korostuivat työyhteisön tuen ja ohjaukseen käytettävän ajan tarve sekä riittävän kielitaidon ja ohjaajan motivaation merkitys. Psykiatrian erityispiirteet, kuten oikeuspsykiatrian käytännöt ja ammattisanasto, koettiin haastaviksi, sillä niiden ymmärrettäväksi tekeminen edellyttää opiskelijalta vahvaa teoriapohjaa. Aineistosta nousi esiin myös tarve varmistaa opiskelijan osaaminen harjoittelussa, sillä ohjaajan kokema epävarmuus opiskelijan teoriapohjasta ja käytännön taidoista vaikeutti ohjaustyötä. Ohjauksessa painotettiin asioiden toistamista ja opiskelijan ymmärryksen varmistamista. Johtopäätöksenä todettiin, että vuorovaikutuksen onnistumisessa kielitaito oli keskeinen tekijä, ja erityisesti englannin kielen hallinnan nähtiin olevan tärkeää sekä opiskelijalle että ohjaajalle. Lisäksi koettiin tärkeäksi tarjota opiskelijalle mahdollisuus potilaskontakteihin.

Tutkimuksen perusteella saatiin konkreettisia kehittämisehdotuksia, jotka koottiin posterimuotoon ja joita voidaan hyödyntää harjoitteluyksiköissä. Kehittämistoimet, kuten englanninkielisen materiaalin hankinta, saattavat vaatia organisaatiolta lisätukea. Lisäksi esiin nousi useita harjoittelua tukevia tekijöitä, joihin ohjaajat, työyhteisö, esihenkilöt, oppilaitos ja opiskelija voivat vaikuttaa. Tutkimustulokset vastasivat aiempien tutkimusten tuloksia. Monikulttuuristen opiskelijoiden ohjaus vaatii kaikkien osapuolten sitoutumista sekä jatkuvaa kehittämistyötä, jotta oppimiskokemukset olisivat mahdollisimman laadukkaita ja monipuolisia. Jatkotutkimuskohteena on selvittää monikulttuuristen sairaanhoitajaopiskelijoiden omia kokemuksia harjoittelusta.