Pysyvien vastaavien aineellisten hyödykkeiden poistot kirjanpidossa ja verotuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli taseen pysyvien vastaavien aineellisten hyödykkeiden poistot kirjanpidossa ja verotuksessa. Työ on rajattu käsittelemään kirjanpidon ja verotuksen poistojärjestelmiä taseen pysyvien vastaavien aineellisen omaisuuden, erityisesti irtaimen omaisuuden näkökulmasta. Irtaimella omaisuudella tarkoitetaan yritykselle hankittuja koneita ja kalustoa. Verotuksessa edellä mainituista käytetään nimitystä irtain käyttöomaisuus. Kirjanpitolaki ja elinkeinoverolaki sisältävät omat säädöksensä yrityksen pitkäaikaiseen tulonhankkimiskäyttöön tarkoitettujen aineellisten hyödykkeiden poistojen tekemiseen. Työn tavoitteena oli selvittää, miten kirjanpitolaki ja elinkeinoverolaki eroavat irtaimen käyttöomaisuuden poistojen käsittelyn osalta toisistaan ja millaisia haasteita erot aiheuttavat käytännön työssä. Tutkittava aihe perustuu pitkälti tutkijan omaan mielenkiintoon kirjanpitolain ja elinkeinoverolain sääntelyiden eroavaisuuksista poistojen käsittelyssä.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tutkimuskysymyksiin lähdettiin hakemaan vastauksia kahdella eri aineistonkeruumenetelmällä. Kirjanpitolain ja elinkeinoverolain sääntelyiden eroavaisuutta lähdettiin selvittämään valmiiden aineistojen eli sekundääridatan pohjalta, kun taas erojen merkitystä käytännön työssä selvitettiin kyselytutkimuksen avulla. Kyselytutkimus toteutettiin sähköisesti ja se koostui pääosin avoimista kysymyksistä. Tutkimuksen kohdejoukko valittiin eliittiotannalla ja se kohdistettiin kirjanpitäjille ja kirjanpidon avustaviin tehtäviin osallistuville taloushallinnon ammattilaisille. Kyselytutkimukseen vastasi kaksi henkilöä.

Poistojärjestelmät kirjanpidossa ja verotuksessa eroavat erityisesti poistojen vähentämisen pakollisuuden ja poistomenetelmien osalta. Erityistilanteita aiheuttavat poistoerot ja hyllypoistot. Poistoerot ja hyllypoistot nousivat myös tutkimustuloksissa vahvasti esille haasteita ja lisätyötä aiheuttavina tekijöinä. Etenkin hyllypoistot vaativat kirjanpidon ulkopuolista seurantaa. Ulkopuolisessa seurannassa hyödynnetään usein taulukkolaskentaohjelmia. Eräänä johtopäätöksenä voitiin päätellä, että poistoerojen ja hyllypoistojen muodostumista pyritään välttämään hyödyntämällä kirjanpidossa poistomenetelmänä elinkeinoverolain sallimia maksimipoistoja, jolloin tilikauden poiston suuruus on 25 % menojäännöksestä.