Palveluohjaajien kokemus työyhteisön yhteisöllisyydestä : kehittämisehdotuksia työhyvinvoinnin tueksi
Marttila, Eva (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120131703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120131703
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää yhden hyvinvointialueen ikäihmisten palveluissa työskentelevien palveluohjaajien kokemus yhteisöllisyyden ilmenemisestä työyhteisössään. Lisäksi tutkittiin, minkälaista yhteisöllisyyden keinoin tapahtuvaa tukea palveluohjaajat tarvitsevat työhyvinvoinnin vahvistamiseksi ja miten yhteisöllisyyttä voidaan konkreettisesti edistää työyhteisössä, jossa keskinäinen tutustuminen on vielä kesken työyhteisön muututtua 1.1.2023 hyvinvointialueelle siirtymisen takia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää hyvinvointialueen tarpeesta lähtenyt, palveluohjaajien työhyvinvointia yhteisöllisyyden avulla tukeva toiminnan kuvaus.
Kyseessä oli monimenetelmällinen kehittämistutkimus. Empiirinen aineisto kerättiin Webropol-kyselyn ja kahden työpajan avulla. Kyselyyn vastasi 53 palveluohjaajaa ja työpajoihin osallistui kahdeksan henkilöä kummassakin. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Lopuksi tuloksia tarkasteltiin yhdessä. Tulokset raportoitiin alatutkimuskysymyksittäin ja käyttäen Poikajärven ja Kiljan (2021) asiantuntijatyön yhteisöllisyyden osa-alueita sekä uutta tiimien välistä yhteisöllisyyttä kuvaavaa muuttujaa. Toiminnan kuvaus muodostettiin konkreettisista yhteisöllisyyttä edistävistä ehdotuksista, joita palveluohjaajat tuottivat.
Tulosten mukaan palveluohjaajien yhteisöllisyyttä on tarpeen kehittää ja esimerkiksi fyysisten tapaamisten vähäisyys vaikeuttaa osaltaan yhteisöllisyyden rakentamista. Tiimien välinen yhteisöllisyys sen sijaan vaihtelee paikkakunnan koon mukaan. Pienemmillä paikkakunnilla tiimien rajat ovat matalammat, vaikka kokemus yhteisöllisyydestä on pienemmilläkin paikkakunnilla huonontunut hyvinvointialueen myötä. Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että yhteisöllisyyden vahvistamiseksi esihenkilön ja rakenteiden tuki on tarpeen, vaikka myös palveluohjaajat ovat vastuussa yhteisöllisyyden rakentamisesta ja voivat edistää yhteisöllisyyttä esimerkiksi arjen kohtaamisissa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää palveluohjaajien yhteisöllisyyden avulla tapahtuvan työhyvinvoinnin vahvistamiseksi.
Kyseessä oli monimenetelmällinen kehittämistutkimus. Empiirinen aineisto kerättiin Webropol-kyselyn ja kahden työpajan avulla. Kyselyyn vastasi 53 palveluohjaajaa ja työpajoihin osallistui kahdeksan henkilöä kummassakin. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Lopuksi tuloksia tarkasteltiin yhdessä. Tulokset raportoitiin alatutkimuskysymyksittäin ja käyttäen Poikajärven ja Kiljan (2021) asiantuntijatyön yhteisöllisyyden osa-alueita sekä uutta tiimien välistä yhteisöllisyyttä kuvaavaa muuttujaa. Toiminnan kuvaus muodostettiin konkreettisista yhteisöllisyyttä edistävistä ehdotuksista, joita palveluohjaajat tuottivat.
Tulosten mukaan palveluohjaajien yhteisöllisyyttä on tarpeen kehittää ja esimerkiksi fyysisten tapaamisten vähäisyys vaikeuttaa osaltaan yhteisöllisyyden rakentamista. Tiimien välinen yhteisöllisyys sen sijaan vaihtelee paikkakunnan koon mukaan. Pienemmillä paikkakunnilla tiimien rajat ovat matalammat, vaikka kokemus yhteisöllisyydestä on pienemmilläkin paikkakunnilla huonontunut hyvinvointialueen myötä. Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että yhteisöllisyyden vahvistamiseksi esihenkilön ja rakenteiden tuki on tarpeen, vaikka myös palveluohjaajat ovat vastuussa yhteisöllisyyden rakentamisesta ja voivat edistää yhteisöllisyyttä esimerkiksi arjen kohtaamisissa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää palveluohjaajien yhteisöllisyyden avulla tapahtuvan työhyvinvoinnin vahvistamiseksi.