Vakaviin mielenterveyshäiriöihin liittyvän itsestigmatisaation vähentäminen : katsaus kirjallisuuteen

Abstract

Vakaviin mielenterveyshäiriöihin liittyy edelleen stigmaa, eli sairauden vuoksi ihmiseen liitettyjä kielteisiä mielikuvia ja sosiaalista leimaamista. Ihminen voi havaita ympäristöstään itsensä kohdistuvaa stigmaa ja omaksua ne sisäistetyksi käsitykseksi omasta itsestään. Itsestigmatisaatiolla on haitallisia seurauksia ihmisen hyvinvoinnille. Stigmoja ylläpitäviä rakenteita ja mekanismeja ei usein tiedosteta yhteiskunnassa. Mielenterveyspalveluilla on keskeinen rooli vakaviin mielenterveyshäiriöihin liittyvän itsestigmatisaation vähentämisessä. Siinä tarvitaan aktiivisia ja tietoon perustuvia toimia. Aihe on merkittävä niin asiakkaan, hänen läheistensä kuin hyvinvointipalveluiden ja kansanterveyden näkökulmasta. Opinnäytetyön tietoperustassa käsitellään mielenterveyttä ja mielenterveyshoitotyötä eri näkökulmista. Viitekehyksessä esitellään myös toipumisorientaatio ja stigman eri muodot, joista erityisesti itsestigmatisaatio nousee esille tärkeänä teemana.

Opinnäytetyö toteutettiin scoping-katsauksena. Tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia keinoja mielenterveyspalveluissa on käytetty vakaviin mielenterveyshäiriöihin liittyvän itsestigmatisaation vähentämisessä. Tavoitteena oli tuottaa sellaista tietoa, jota voitaisiin hyödyntää itsestigmatisaation vähentämisessä Suomen mielenterveyspalveluissa. Lisäksi tavoitteena oli löytää mahdollisia aiheeseen liittyviä tietoaukkoja. Tiedonhaussa käytettäviä kansainvälisiä tietokantoja olivat CINAHL ja PubMed. Tutkimukset analysoitiin taulukointia hyödyntäen.

Katsaukseen valikoitui viisi tutkimusta ja yksi tutkimusprotokolla. Tulokset osoittivat, että itsestigmatisaatiota on pyritty vähentämään erilaisten interventioiden avulla. Interventiot jaettiin kolmeen ryhmään: kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvaan psykoedukaatioon, tietopohjaiseen psykoedukaatioon ja mindfullness-pohjaiseen kognitiiviseen terapiaan. Tulosten perusteella interventiot auttoivat vähentämään itsestigmatisaatiota. Interventioilla oli parantavaa vaikutusta myös potilaiden itsetuntoon, minäpystyvyyteen, resilienssiin sekä kliiniseen toipumiseen ja toimintakykyyn. Katsauksessa huomioitiin myös tutkimusprotokollassa käytetty interventio, myötätuntokeskeinen CFT-terapia.

Mielenterveyspalveluissa olisi tärkeä tiedostaa itsestigmatisaatiota vähentäviä keinoja ja interventioita sekä ottaa niitä käyttöön. Sillä voisi olla merkitystä niin potilaiden henkilökohtaiselle-, kuin kliiniselle toipumiselle.