Tekstiiliteollisuuden vaikutus maailman vesistöihin

Abstract

Opinnäytetyö käsitteli tekstiiliteollisuuden vaikutuksia maailman vesivaroihin keskittyen erityisesti ympäristövaikutuksiin ja kestävien ratkaisujen tarpeeseen. Tekstiilituotannon vedenkulutus ja jätevesipäästöt ovat ympäristöriskejä, sillä prosessit, kuten värjäys ja kuitujen esikäsittely, kuluttavat suuria määriä vettä ja saastuttavat vesistöjä myrkyllisillä kemikaaleilla, kuten natriumhydroksidilla. Tutkimusongelmana oli selvittää, miten tekstiiliteollisuuden vesistövaikutuksia voidaan vähentää uusilla menetelmillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui ympäristötalouteen ja kestävän kehityksen periaatteisiin. Keskeisiä käsitteitä olivat veden kulutus, saastuminen ja vähäpäästöiset tuotantoteknologiat, kuten ylikriittinen hiilidioksidi (scCO₂) -värjäys ja ASEC-teknologia, joka mahdollistaa veden täydellisen sisäisen kierron ja kiteisten sivutuotteiden muodostumisen.

Menetelminä käytettiin sekä kirjallisuuskatsausta että tapaustutkimuksia, joissa analysoitiin alan kestävien innovaatioiden vaikutuksia. Tutkimusaineisto sisälsi alan raportteja ja MEP in haastattelun. Haastattelu MEP Mika Aaltolan kanssa toi esiin EU:n roolin ja mahdollisuudet tukea kestävien teknologioiden laajempaa käyttöönottoa. EU:ssa on potentiaalia tukea innovaatioita rahoitusinstrumenttien ja politiikan avulla, mikä voisi nopeuttaa vihreiden teknologioiden käyttöönottoa globaalissa mittakaavassa.

Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittivat, että uudet teknologiat, kuten scCO₂-värjäys, voivat vähentää vedenkulutusta ja saasteiden määrää. Investointikustannukset hidastavat laajamittaista käyttöönottoa. Ympäristöystävälliset käsittelyjärjestelmät voivat lisätä noin 5–10 % kokonaiskustannukseen. Johtopäätöksenä todettiin, että tekstiiliteollisuuden on parannettava kiertotalouden ratkaisuja, jotta ympäristövaikutukset saadaan hallintaan ja kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan.

In this thesis, the effects of the textile industry on global water resources were examined, focusing particularly on environmental impacts and the need for sustainable solutions. Water consumption and wastewater discharges from textile production pose environmental risks, as processes such as dyeing and fiber pretreatment consume large amounts of water and pollute water bodies with toxic chemicals, such as sodium hydroxide. The research problem was to determine how the water-related impacts of the textile industry can be reduced using new methods. The theoretical framework of the study was based on environmental economics and the principles of sustainable development. Key concepts included water consumption, pollution, and low emission production technologies, such as supercritical carbon dioxide (scCO₂) dyeing and ASEC technology, which enables internal water circulation and the formation of crystalline by products.

The methods employed included both a literature review and case studies, with the research data comprising industry reports and an interview with an MEP. The interview with MEP Mika Aaltola highlighted the EU’s role and opportunities to support the wider adoption of sustainable technologies. The EU has the potential to support innovations through financial instruments and policies, which could accelerate the global scale implementation of green technologies.

The key findings of the study indicated that new technologies, such as scCO₂ dyeing, can reduce water consumption and pollution. However, investment costs are slowing implementation. Environmentally friendly treatment systems can increase the total cost by about 5–10 %. The conclusion stated that the industry must improve circular economy solutions to control environmental impacts and achieve sustainable development goals.