Hyvinvointi ja turvattomuus koulussa : yhteisöllinen oppilashuoltotyö

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli nostaa esille yhteisöllisen oppilashuollon keinoja turvattomuuden ennaltaehkäisyyn ja oppilaiden hyvinvoinnin lisäämiseen kouluissa. Tavoitteena oli löytää, millä eri keinoin yhteisölliset oppilashuoltoryhmät ennaltaehkäisevät ja puuttuvat turvattomuuteen sekä millä eri keinoin hyvinvointia lisätään.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruumenetelmänä toimi kyselylomake. Sähköiseen E-lomake kyselylomakkeeseen vastasivat kuusi helsinkiläisen peruskoulun yhteisöllistä oppilashuoltoryhmää, yhteensä 31 peruskoulussa työskentelevää ammattilaista. Vastaajina olivat koulujen kuraattoreita, psykologeja, laaja-alaisia erityisopettajia, terveydenhoitajia, kouluvalmentajia, nuorisotyöntekijä sekä rehtoreita. Kysely koostui avoimista sekä monivalintakysymyksistä. Kyselyn kysymykset olivat teemoiteltu oppilaiden hyvinvoinnin tekijöistä mukaillen Konun ja Rimpelän (2002) koulun hyvinvointimallia sekä ”Hyvinvointia yhdessä” -mallin määritelmää hyvinvoinnista. Lisäksi kyselyn kysymyksiin sisällytettiin kouluterveyskyselyissä nousseet turvattomuuden tekijät: kiusaaminen, väkivalta ja rasismi. Huomioimme kyselylomaketta luodessamme Helsingin kaupungin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kehittämiskohteet.

Tutkimuskysymyksemme olivat: 1.) miten yhteisölliset oppilashuoltoryhmät lisäävät oppilaiden hyvinvointia? 2.) Miten yhteisölliset oppilashuoltoryhmät ennaltaehkäisevät turvattomuutta ja puuttuvat siihen? 3.) Miten yhteisölliset oppilashuoltoryhmät seuraavat oppilaiden hyvinvointia? Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Opinnäytetyön tulokset saimme vastaamalla tutkimuskysymykseen.

Opinnäytetyön tulosten mukaan yhteisöllisillä hyvinvointiryhmillä on laajalti yhteisöllisiä keinoja turvattomuuteen puuttumiseen ja sekä hyvinvoinnin lisäämiseen. Hyvinvointia lisättiin tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetuksella, monialaisella yhteistyöllä ja yhteisöllisillä toimilla. Turvattomuutta ennaltaehkäistiin ja siihen puututtiin osallisuuden edistämisellä, sosiaalisten suhteiden tukemisella ja monialaisella yhteistyöllä. Osa yhteisöllisistä oppilashuoltoryhmistä hyödynsi tunnettuja ja Helsingin kaupungin linjaamia keinoja, kuten Resto-sovittelutoimintaa tai KiVa-koulua. Osalla kouluissa oli käytössään omia kehittämiään yhteisöllisiä menetelmiä, kuten tukiopetusta tunne- ja vuorovaikutustaitoihin tai oppilaiden osallisuuden kehittämisryhmiä.

Vastauksissa nousi esiin, vaikka Helsingin kaupungilla on yhteisiä linjauksia oppilaiden hyvinvointiin ja turvattomuuteen liittyen, keinot erosivat toisistaan selkeästi. Vastausten perusteella selkeitä keinoja antirasismin edistämiseen ei ole, vaikka kouluilla on yhteisiä toimintatapoja rasismiin puuttumiseen.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää koulujen yhteisöllisen hyvinvointityön suunnittelussa ja yhteisöllisen oppilashuoltotoiminnan kehittämisessä.