Vuorovaikutus työhyvinvoinnin edistäjänä hybridijohtamisessa : sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiden näkemyksiä
Komi, Mari; Mustonen, Riikka (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120332214
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120332214
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää hybridityötä tekevien esihenkilöiden kokemuksia hybridijohtamisen ja siihen liittyvien vuorovaikutushaasteiden vaikutuksista esihenkilöiden ja työntekijöiden työhyvinvointiin. Etätyön yleistymisen myötä hybridijohtamisesta on tullut osa organisaatioiden arkea, mikä on muuttanut toimintatapoja erityisesti vuorovaikutuksen ja viestinnän näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hybridityötä tekevien esihenkilöiden tarpeista vuorovaikutustaitojen kehittämiseksi ja tarjota ideoita sekä esihenkilöille että työnantajille muun muassa esihenkilökoulutuksien suunnitteluun.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joihin osallistui kuusi esihenkilöä. Haastattelut toteutettiin toukokuussa 2024. Haastattelurunko jaoteltiin työhyvinvoinnin, vuorovaikutuksen ja hybridijohtamisen teemoihin. Haastatteluaineisto analysoitiin teorianohjaaman sisällönanalyysin menetelmin.
Esihenkilöt näkivät vuorovaikutusosaamisen merkittävänä suhteessa työhyvinvointiin. Työhyvinvointia tukevassa vuorovaikutusosaamisessa korostuvat avoimuus, luottamus ja vastavuoroisuus. Hybridijohtamisessa haasteiksi osoittautuivat erityisesti läsnäolon tunteen luominen sekä viestinnän, sosiaalisten suhteiden ja jatkuvan yhteyden ylläpitäminen. Omalta esihenkilöltä ja verkostolta saatu tuki koettiin oleelliseksi niin työntekijöiden kuin esihenkilöidenkin työhyvinvoinnin kannalta.
Tutkimustulosten perusteella esihenkilöt tarvitsevat koulutusta oman vuorovaikutusosaamisensa vahvistamiseksi. Koulutuksilta toivottiin konkreettisia keinoja ja työkaluja oman osaamisen vahvistamiseksi, työntekijöiden tukemiseksi ja oman läsnäolon tunteen luomiseksi etätyössä. Keinoja kaivattiin myös riittävän vuorovaikutuksen, viestinnän oikea-aikaisuuden ja oleellisen välitettävän tiedon tunnistamiseen. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehittämisideoiden tuottamisessa hybridijohtamisen vuorovaikutusosaamisen tueksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joihin osallistui kuusi esihenkilöä. Haastattelut toteutettiin toukokuussa 2024. Haastattelurunko jaoteltiin työhyvinvoinnin, vuorovaikutuksen ja hybridijohtamisen teemoihin. Haastatteluaineisto analysoitiin teorianohjaaman sisällönanalyysin menetelmin.
Esihenkilöt näkivät vuorovaikutusosaamisen merkittävänä suhteessa työhyvinvointiin. Työhyvinvointia tukevassa vuorovaikutusosaamisessa korostuvat avoimuus, luottamus ja vastavuoroisuus. Hybridijohtamisessa haasteiksi osoittautuivat erityisesti läsnäolon tunteen luominen sekä viestinnän, sosiaalisten suhteiden ja jatkuvan yhteyden ylläpitäminen. Omalta esihenkilöltä ja verkostolta saatu tuki koettiin oleelliseksi niin työntekijöiden kuin esihenkilöidenkin työhyvinvoinnin kannalta.
Tutkimustulosten perusteella esihenkilöt tarvitsevat koulutusta oman vuorovaikutusosaamisensa vahvistamiseksi. Koulutuksilta toivottiin konkreettisia keinoja ja työkaluja oman osaamisen vahvistamiseksi, työntekijöiden tukemiseksi ja oman läsnäolon tunteen luomiseksi etätyössä. Keinoja kaivattiin myös riittävän vuorovaikutuksen, viestinnän oikea-aikaisuuden ja oleellisen välitettävän tiedon tunnistamiseen. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehittämisideoiden tuottamisessa hybridijohtamisen vuorovaikutusosaamisen tueksi.