Korkean asuinkerrostalon ilmanvaihdon toteutustapojen vertailu toiminnallisessa ja taloudellisessa mielessä

Abstract

Opinnäytetyössä vertailtiin korkean asuinkerrostalon ilmanvaihdon eri toteutusmahdollisuuksia kustannusten ja toiminnallisuuden näkökulmista. Työn tavoitteena oli tuottaa vertailu, jonka avulla LVI-suunnittelijat voivat omissa suunnitteluhankkeissaan valita kohteeseen parhaiten soveltuvan ilmanvaihdon toteutusmuodon niin toiminnan kuin taloudellistenkin seikkojen puolesta. Työn tar koituksena ei ollut saada aikaiseksi yksiselitteistä suunnitteluohjetta, jossa on kerrottu joka kohtee seen soveltuva toteutustapa, sillä kaikki kohteet ovat yksilöllisiä ja esimerkiksi arkkitehtonisilla sei koilla on suuri vaikutus eri toteutusmuotojen onnistumiseen ja kustannusrakenteeseen. Työ toteutettiin tekemällä ilmanvaihdon eri toteutustavoilla mallisuunnitelmat, joiden pohjana oli sama kerrostalo. Ilmanvaihtosuunnitelmien perusteella vertailtiin eri toteutusten mitoituksellisia ja teknisiä asioita sekä kustannuksia niin ilmanvaihdon, rakennustekniikan, tilavarojen kuin elinkaa renkin kannalta. Opinnäytetyön tulosten perusteella saatiin laadittua yleinen pohdinta, jossa käytiin läpi eri toteutustapojen toiminnallisuuden edut ja haitat. Toiminnallisuus on hyvin pitkälle mitoituk sellisiin seikkoihin perustuvaa asiaa ja sen perusteet ovat hyvin samankaltaiset kohteen muista ominaisuuksista riippumatta. Opinnäytetyön mallikerrostalossa alkuinvestointien ja elinkaarikustannusten kannalta parhaim maksi toteutusmuodoksi osoittautui kerroskohtainen ilmanvaihto. Hajautettu ilmanvaihto puoles taan mahdollisti eniten käyttöön jäävää asuinpinta-alaa. Säätöjen ja mitoitusten puolesta hajautettu ilmanvaihto oli helpoiten hallittavissa. Mietittäessä toiminnallisuutta kokonaisuudessaan sekä sää töjen, mitoitusten, käytön ajan toimintavarmuuden ja huollon kannalta kerroskohtainen ilmanvaihto vaikuttaisi parhaalta vaihtoehdolta. Kyseisessä toteutusmuodossa yhdistyvät suppean kanaviston helppo mitoitus ja säätö sekä suhteellisen vähäisten ilmanvaihtokoneiden pienempi huollon tarve ja vikaherkkyys.