Tokkakuntien yhteistyö Oraniemen paliskunnassa

Abstract

Poronhoito on kokenut viime vuosikymmeninä merkittäviä muutoksia, jotka liittyvät muun muassa koneellistumisen lisääntymiseen ja poronhoitajien määrän vähenemiseen. Nämä tekijät ovat tuoneet haasteita perinteiselle poronhoidolle muiden haasteiden ohella. On tärkeää löytää tasapaino perinteisten menetelmien ja modernin tekniikan välillä, jotta poronhoidon perinteet voivat säilyä tulevaisuudessa.

Opinnäytetyössä tutkittiin tokkakuntien yhteistyön kehittämistä Oraniemen paliskunnassa. Siinä osoitettiin tokkakuntien yhdistämisen hyödyt ja yhteistyön kehittämisen tärkeys, jotta porotalouden jatkuvuus pystytään turvaamaan.

Tutkimustuloksena oli, että yhteisöllisyys korostuu voimakkaasti poronhoidossa ja että työskentelyä poronhoitotehtävissä voitaisiin kehittää monin tavoin. Tokkakuntien välistä yhteistyötä voitaisiin lisätä niin, että se satunnaisuuden sijaan vakiintuisi käytäntöön. Tokkakuntien yhdistämistä koskevaa keskustelua tulisi käydä poronhoitajien tahtotilan selvittämiseksi ja käytännön toteutustapojen kartoittamiseksi. Tokkakuntien yhdistämisellä näyttäisi olevan enemmän myönteisiä puolia kuin negatiivisia puolia.

Yhteistyön kehittäminen kannattaa aloittaa hakemalla yhteinen tahtotila keskustelemalla tokkakuntien poronhoitajien kesken. Myös työpajatoimintaa voitaisiin hyödyntää poronhoitajien aktivoimisessa yhteistyön kehittämiseen sekä osaamisen jakamiseen. Mikäli tokkakuntia päätettäisiin yhdistää, tulisi siihen liittyviä kokemuksia kartoittaa esimerkiksi viiden vuoden kuluttua vaikutusten arvioimiseksi sekä tokkakuntien yhdistymistä edeltävän tilanteen ja yhdistymisen jälkeisen tilanteen vertailemiseksi. Jatkuva arviointi on tärkeää, jotta toimintaa voitaisiin kehittää koko ajan paremmaksi.