Näyttöön perustuva keuhkoahtaumatautia sairastavan omahoidon ohjaus avoterveydenhuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, toteutuuko keuhkoahtaumatautia sairastavan omahoidon ohjaus Hotus-hoitosuosituskokonaisuuden mukaisesti ja selvittää hoitosuositusten käyttöönoton tukirakenteita terveysasemien avovastaanotoilla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää potilashoidon kehittämisessä, sillä potilailla on oikeus saada näyttöön perustuvaa ja vaikuttavaa hoitoa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta. Aineisto kerättiin huhti-toukokuussa 2024 sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella, johon vastasi terveysasemien avovastaanotoilla työskenteleviä hoitotyöntekijöitä (n=44) neljältä hyvinvointialueelta.

Tulosten mukaan Hotus-hoitosuosituskokonaisuus ”Keuhkoahtaumatautia sairastavan omahoidon ohjauksen sisällöt” toteutuu terveysasemien avovastaanotoilla vaihtelevasti. Ohjaus toteutuu suosituksen mukaisesti parhaiten savuttomuuden tukemisessa ja myös lääkkeiden käytöstä keskustellaan hyvin, mutta erittäin tärkeä osa eli inhalaatiolääkkeiden ottotekniikan tarkistaminen tapahtuu liian harvoin. Sairauden oireiden, mielialan ja vajaaravitsemuksen mittareiden käyttö voisi olla runsaampaa. Läheiset tulisi myös ottaa enemmän hoitoon mukaan. Hoitosuositusten käyttöönottoa tukevia rakenteita havaittiin olevan terveysasemien avovastaanotoilla. Näyttöön perustuva potilasohjaus nähtiin erittäin tärkeänä ja hoitotyöntekijät olivat siitä kiinnostuneita. Estävänä tekijänä ilmeni, ettei sen kehittämiseen ollut tarpeeksi aikaa. Epäselvää oli myös se, kuka vastaa näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisestä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tarvitaan lisää hoitotieteellisten näyttöön perustuvien hoitosuositusten implementointia käytäntöön ja tätä voitaisiin organisaatioissa toteuttaa muun muassa luomalla yhtenäisiä näyttöön perustuvia toimintamalleja. Näiden avulla potilasohjaus olisi jäsentynyttä eivätkä käytännöt vaihtelisi tarpeettomasti. Organisaatiotasolla on tärkeää varmistaa, että on sovittu ketkä vastaavat näyttöön perustuvan toiminnan eri osa-alueista ja vahvistaa henkilöstön näyttöön perustuvan toiminnan osaamista koulutuksella.

The purpose of this thesis was to find out if the self-care guidance of patients with chronic obstructive pulmonary disease is implemented according to national evidence-based clinical guidelines for nursing (Hotus-guidelines) and to find out the supporting structures for implementation of clinical guidelines in primary healthcare. The aim of this thesis was to produce information which can be used to develop patient care, because patients have the right to receive evidence-based and effective care. The research method used in this thesis was quantitative. Research data was collected during April and May 2024 using an electronic Webropol questionnaire that was answered by healthcare professionals (n=44) from four wellbeing services counties.

Results found out that Hotus-guideline ”Contents of self-care guidance for patients with chronic obstructive pulmonary disease” is realized variably in primary healthcare. Based on the results the patient guidance is realized best in support of non-smoking and the conversation about using the medication is good, but a very important part i.e. checking inhalation medication administration technique is carried out too rarely. The instruments used to scan symptoms of disease, mental health and malnutrition could be used more often. Family members should also be part of patient care more often. It was noticed that supporting structures for implementation of clinical guidelines exists within primary healthcare. Evidence-based patient guidance was considered extremely important, and healthcare professionals were interested in it. As a barrier it was noticed that there was not enough time for developing it. It was unclear who was in charge of developing evidence-based practice.

As a conclusion more implementation of evidence-based clinical nursing guidelines in practice is needed and this could happen in organizational level by creating uniform evidence-based practice models. By using these models, the guidance of patients would be structured and the practices would not vary needlessly. It is also important to make sure that it is clear at the organization who is taking care of different parts of evidence-based practice and strengthen the healthcare professionals´ competences in evidence-based practice.