Hiihtofrekvenssit ja niiden merkitys eri alatekniikoissa vapaan tyylin simuloidussa hiihtokilpailussa
Hyyppä, Janne; Toivola, Juuso (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121235188
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121235188
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia käytettyä vapaan tyylin hiihtofrekvenssiä ja sen muutoksia simuloidun normaalimatkan hiihtokilpailun aikana. Hiihtofrekvenssi tarkoittaa hiihtäjän teknisen suorituksen toistotiheyttä eli sitä, kuinka monta kertaa tietty liikesykli toistuu minuutin aikana. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus keskittyi kahteen ylämäkiosuuteen, joissa hiihtäjät käyttivät V1- ja V2-tekniikoita. Analyysissä tarkasteltiin, millaisia frekvenssejä hiihtäjät käyttivät, miten frekvenssit muuttuivat kilpailun aikana ja miten ne erosivat eri tasoisten urheilijoiden välillä. Lisäksi tarkasteltiin frekvenssin yhteyttä kilpailun lopputulokseen.
Tutkimusaineisto saatiin käyttöön Jyväskylän yliopistolta. Tutkimuksen koehenkilöinä toimi 25 suomalaista kansallisen kärkitason hiihtäjää, jotka olivat 17–28 -vuotiaita. Koehenkilöistä 13 kilpaili naisten sarjassa ja 12 kilpaili miesten sarjassa. Osa hiihtäjistä on saavuttanut hyviä kansainvälisiä tuloksia. Aineisto on kerätty käyttäen GNSS-IMU-sensoria ja käytetty hiihtotekniikka, syklimuuttujat (frekvenssi ja syklin pituus) ja suoritusajat on analysoitu käyttäen Archinisis-analyysipalvelinta.
Analyysin perusteella hiihtäjät käyttivät kilpailun eri vaiheissa suhteellisen yhteneviä frekvenssejä. Miesten ja naisten välillä havaittiin vain vähäisiä eroja, jotka eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Lisäksi hiihtofrekvenssillä ei todettu olevan merkittävää korrelaatiota kilpailun lopputuloksen kanssa. Ylämäkiosuuksissa naiset käyttivät V1-tekniikassa keskimäärin 53,5 sykliä minuutissa ja V2-tekniikassa 32,7 sykliä minuutissa, kun taas miehillä vastaavat frekvenssit olivat V1-tekniikassa 55,1 sykliä minuutissa ja V2-tekniikassa 32,6 sykliä minuutissa.
Tutkimuksen perusteella hiihtofrekvenssin merkitys lopputulokseen jäi vähäiseksi, mutta tuloksia voidaan hyödyntää maastohiihdon valmennusprosesseissa, etenkin ylämäkitekniikoiden ja frekvenssin optimoinnissa. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa sekä lumella että rullahiihtomatolla tapahtuvaan harjoitteluun, jotta harjoittelu vastaisi paremmin kilpailusuorituksen frekvenssivaatimuksia.
Tutkimusaineisto saatiin käyttöön Jyväskylän yliopistolta. Tutkimuksen koehenkilöinä toimi 25 suomalaista kansallisen kärkitason hiihtäjää, jotka olivat 17–28 -vuotiaita. Koehenkilöistä 13 kilpaili naisten sarjassa ja 12 kilpaili miesten sarjassa. Osa hiihtäjistä on saavuttanut hyviä kansainvälisiä tuloksia. Aineisto on kerätty käyttäen GNSS-IMU-sensoria ja käytetty hiihtotekniikka, syklimuuttujat (frekvenssi ja syklin pituus) ja suoritusajat on analysoitu käyttäen Archinisis-analyysipalvelinta.
Analyysin perusteella hiihtäjät käyttivät kilpailun eri vaiheissa suhteellisen yhteneviä frekvenssejä. Miesten ja naisten välillä havaittiin vain vähäisiä eroja, jotka eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Lisäksi hiihtofrekvenssillä ei todettu olevan merkittävää korrelaatiota kilpailun lopputuloksen kanssa. Ylämäkiosuuksissa naiset käyttivät V1-tekniikassa keskimäärin 53,5 sykliä minuutissa ja V2-tekniikassa 32,7 sykliä minuutissa, kun taas miehillä vastaavat frekvenssit olivat V1-tekniikassa 55,1 sykliä minuutissa ja V2-tekniikassa 32,6 sykliä minuutissa.
Tutkimuksen perusteella hiihtofrekvenssin merkitys lopputulokseen jäi vähäiseksi, mutta tuloksia voidaan hyödyntää maastohiihdon valmennusprosesseissa, etenkin ylämäkitekniikoiden ja frekvenssin optimoinnissa. Tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa sekä lumella että rullahiihtomatolla tapahtuvaan harjoitteluun, jotta harjoittelu vastaisi paremmin kilpailusuorituksen frekvenssivaatimuksia.