Louhepenkereen rakentaminen
Eskola, Antti (2024)
Eskola, Antti
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335487
Tiivistelmä
Louhepenkereessä käytetään isoja kiviä, sillä niillä on suurempi kantavuus ja ne kestävät eroosiota pidempään. Lisäksi niiden valmistus on halvempaa kuin pienemmän raekoon kivituotteiden. Louhetta tehdään päätypengerryksenä, jolloin kuorma kipataan muutamaa metriä ennen penkan päätä ja sitten puskukoneella työnnetään kivet oikeille pakoilleen penkan päähän.
Louhepengertä voi käyttää niin maan päällä kuin vedenalaisiin rakenteisiin. Isojen kivien ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa vesirakentamisessa. Isot kivet eivät ole herkkiä virtauksille ja kestävät eroosiota pitkiäkin aikoja upoksissa ollessaan. Louhepenkereen yleisimpiä käyttökohteita ovat teiden ja ratojen alimmat rakenneosat.
Hailuodon kiinteä yhteys muodostaa väyläyhteyden Hailuodon saaren ja mantereella sijaitsevan Oulunsalon välille. Rakennetut kaksi siltaa ja louhepenkereen päälle tehty väylä korvasivat aiemmin liikennöivän lauttaväylän. Uusi yhteys koostui kahdesta sillasta, joiden yhteyspituus oli 1,4 kilometriä, ja 6,9 kilometriä pitkästä tieosuudesta. Kiinteän yhteyden päätunnuslukuina ovat 21 200 m3 betonia, 6,7 miljoonaa kilogrammaa terästä, jota käytettiin kahdessa sillassa, ja 1 300 000 m3 louhetta, joka kannattelee merellä kulkevaa väyläosuutta.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa louhepenkereestä ja sen laatuvaatimuksista sekä kiviainesottopaikkojen toiminnasta ja kiviaineksien jalostamisesta. Työssä käytiin myös läpi Hailuodon kiinteän yhteyden rakentamista, hankkeen taustaa, budjettia, työnmaan resursseja ja louheen kuljettamista. Hailuodon kiinteän yhteyden työmaa oli merkittävä työmaa Euroopan mittakaavassa ja ennen näkemätön louheenkäsittelytyömaa Suomessa.
Tämän opinnäytetyön työvaiheita olivat aluksi tietoperustan etsiminen ja analysoiminen. Lisäksi työskenneltiin Hailuodon kiinteän yhteyden työmaalla neljä kuukautta osana työmaan työnjohtoa. Lopuksi opinnäytetyössä arvioitiin, miten Hailuodon kiinteän yhteyden louheeseen ja louhepenkereen rakentamiseen liittyvät käytännöt yhteensopivat olemassa olevan teorian kanssa.
Keskeisimpänä johtopäätöksenä oli, että Hailuodon kiinteän yhteyden louhepengertä toteutetaan teorian mukaisesti päätypengerryksenä. Hailuodon työmaan työohje oli, että kuormat kipataan noin 3 metrin päähän penkan päädystä, minkä jälkeen puskukoneella kuormat työnnetään penkan päähän. Tällä menetelmällä isot kivet päätyvät pohjalle ja pienemmät kivet ovat lähempänä pintaa.
Louhepengertä voi käyttää niin maan päällä kuin vedenalaisiin rakenteisiin. Isojen kivien ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa vesirakentamisessa. Isot kivet eivät ole herkkiä virtauksille ja kestävät eroosiota pitkiäkin aikoja upoksissa ollessaan. Louhepenkereen yleisimpiä käyttökohteita ovat teiden ja ratojen alimmat rakenneosat.
Hailuodon kiinteä yhteys muodostaa väyläyhteyden Hailuodon saaren ja mantereella sijaitsevan Oulunsalon välille. Rakennetut kaksi siltaa ja louhepenkereen päälle tehty väylä korvasivat aiemmin liikennöivän lauttaväylän. Uusi yhteys koostui kahdesta sillasta, joiden yhteyspituus oli 1,4 kilometriä, ja 6,9 kilometriä pitkästä tieosuudesta. Kiinteän yhteyden päätunnuslukuina ovat 21 200 m3 betonia, 6,7 miljoonaa kilogrammaa terästä, jota käytettiin kahdessa sillassa, ja 1 300 000 m3 louhetta, joka kannattelee merellä kulkevaa väyläosuutta.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa louhepenkereestä ja sen laatuvaatimuksista sekä kiviainesottopaikkojen toiminnasta ja kiviaineksien jalostamisesta. Työssä käytiin myös läpi Hailuodon kiinteän yhteyden rakentamista, hankkeen taustaa, budjettia, työnmaan resursseja ja louheen kuljettamista. Hailuodon kiinteän yhteyden työmaa oli merkittävä työmaa Euroopan mittakaavassa ja ennen näkemätön louheenkäsittelytyömaa Suomessa.
Tämän opinnäytetyön työvaiheita olivat aluksi tietoperustan etsiminen ja analysoiminen. Lisäksi työskenneltiin Hailuodon kiinteän yhteyden työmaalla neljä kuukautta osana työmaan työnjohtoa. Lopuksi opinnäytetyössä arvioitiin, miten Hailuodon kiinteän yhteyden louheeseen ja louhepenkereen rakentamiseen liittyvät käytännöt yhteensopivat olemassa olevan teorian kanssa.
Keskeisimpänä johtopäätöksenä oli, että Hailuodon kiinteän yhteyden louhepengertä toteutetaan teorian mukaisesti päätypengerryksenä. Hailuodon työmaan työohje oli, että kuormat kipataan noin 3 metrin päähän penkan päädystä, minkä jälkeen puskukoneella kuormat työnnetään penkan päähän. Tällä menetelmällä isot kivet päätyvät pohjalle ja pienemmät kivet ovat lähempänä pintaa.