Perceptions of North Karelian Older Men about Culture and the Barriers to Cultural Participation

Abstract

Tämä tutkimus pyrkii luomaan ymmärrystä iäkkäiden miesten suhteesta kulttuuriin ja heidän kulttuuriseen osallistumiseensa. Tutkimus on tehty Pohjois-Karjalassa, Itä-Suomessa. Työn toimeksiantaja on OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri. Kyseessä on empiirinen, laadullinen tutkimus, jossa aineistona ovat miesten omat pohdinnat. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä pohjoiskarjalaiset ikämiehet pitävät kulttuurina? 2) Mitä esteitä he kokevat kulttuuri- ja taidetoimintaan osallistumiselle, mukaan lukien itse tehty kulttuuri ja taide? Aineisto kerättiin neljän ryhmähaastattelun avulla. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi. Tutkimuksessa käytetty lähestymistapa perustuu kriittis-emansipatoriseen sosiaalipedagogiikkaan ja kriittiseen gerontologiaan. Molemmissa “kriittinen” viittaa rakenteiden arvioivaan tarkasteluun siten, että pyrkimyksenä on paljastaa sortavia, epätasa-arvoisia ja syrjäyttäviä rakenteita. Haastattelut toimivat sosiaalipedagogisen työn muotona, sillä ne antoivat osallistujille mahdollisuuden tulla kuulluiksi ja tarkastella yhdessä elämäänsä sekä etsiä ratkaisuja koettuihin haasteisiin.

Tulokset viittaavat siihen, että pohjoiskarjalaiset ikäntyneet miehet käsittävät kulttuurin laajasti. Se on ihmisten vuorovaikutusta, johon kuuluvat muun muassa taiteet, liikkuminen työn ja urheilun muodossa, eri yhteisöjen tavat ja normit sekä luontokohteet. Kulttuuri vaikutti olevan tavalla tai toisella läsnä osallistujien elämissä, mutta osallistumisen astetta ei voida todeta tarkastelemalla vain kulttuurilaitosten kävijämääriä. Kulttuurisen osallistumisen esteisiin lukeutuivat poliittis-historialliset ja psykososiaaliset seikat, kulkemiseen, aikaan, rahaan ja terveyteen liittyvät seikat sekä kulttuuriaktiviteettien kysynnän ja tarjonnan välinen kuilu. Tulosten perusteella esitän, että keskustelua kulttuurikäsityksistä ja kulttuurisesta osallistumisesta pitäisi käydä entistä useampien ryhmien ja yhteisöjen kanssa. Myös julkisen keskustelun muodot iäkkäistä ihmisistä ja vanhuudesta vaativat jatkuvaa muovaamista, jotta osallisuus voisi toteutua laajemmin yhteiskunnassa.

This study seeks to create understanding on older men’s relationship with culture and on their cultural participation. The research is conducted in North Karelia, Eastern Finland and is commissioned by OSK Pohjois-Karjalan kansanteatteri (North Karelia Folk theatre cooperative). It is an empirical, qualitative study with the older men’s own reflections as the data. The research questions are: 1) What do North Karelian older men consider as culture? 2) What barriers do they experience to participating in culture and art activities, including self-made culture and arts? The data was generated in four focus group interviews. The analysis was done by qualitative content analysis. The approach adopted in this research leans on critical-emancipatory social pedagogy and critical gerontology. In both approaches “critical” refers to observing the structures with a critical eye, with the aim of exposing oppressive, unequal, and marginalizing structures. The interviews served as a form of socio-pedagogical work, allowing the participants to be heard and observe their lives together, as well as look for solutions to the experienced challenges.

The findings suggest that North Karelian older men perceive the concept of culture widely. Culture is human interaction which covers, among other things, arts, physical exercise in the forms of work and sport, habits and norms of different communities and nature destinations. Culture seemed to be present in one way or another in the research participants’ lives, but the rate of participation cannot be exposed only by looking at the visiting rates of legitimate culture institutions. The barriers to cultural participation included political-historical and psycho-social issues, transportation, time, money and health related issues and the gap of demand and supply of cultural activities. Based on the findings, I conclude that discussion on perceptions of culture and cultural participation should be opened with more groups and communities. Also, the ways of discussing publicly about older people and old age need constant shaping to make a more inclusive society.