Mielenterveyskuntoutujien yksilöohjaus : motivoivat keinot sosiaaliohjauksessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa aikaisempia tutkimuksia mielenterveyskuntoutujien motivoivan yksilöohjauksen keinoista. Tutkimuskysymyksenä oli: ”Mitä mielenterveyskuntoutujien yksilöohjauksen motivoivia keinoja sosiaaliohjauksessa käytetään?”. Tutkimusaineistona käytimme vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, katsauksia, analyyseja ja kirjallisuutta.

Tietoperustassa kuvaillaan mielenterveyttä edistäviä tekijöitä mielenterveyskuntoutuksen ja sosiaaliohjauksen näkökulmasta. Tietoperustassa keskeisenä teemana käsitellään myös motivaatiota toimijuuden, pystyvyyden, osallisuuden sekä itseohjautuvuuden käsitteiden avulla, ja avaamme lisäksi näiden yhteyttä mielenterveyskuntoutukseen.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Aineisto rajattiin vuosien 2018-2024 sisällä julkaistuihin suomenkielisiin sosiaalialan julkaisuihin. Tutkimusaineiston keräämiseen käytettiin sähköisiä tietokantoja Medic, Oula-Finna sekä Academic Search Premier, CINAHL, MEDLINE ja ERIC. Lisäksi käytimme Oula Finnan tietokantaa sekä Google Scholaria manuaalisen haun välineinä. Tutkimusaineistomme koostuu 11 artikkelista tai teoksesta. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustuloksemme keskeisiksi teemoiksi nousivat toivon merkitys motivaatiolle, voimaantumista tukevat työtavat, yksilökohtainen tavoitteiden asettelu sekä vuorovaikutus motivoinnin keinona asiakastyössä. Tulosten mukaan toivo ja toiveikkuus ovat kuntoutusprosessissa merkittäviä motivaation rakentajia, ja niiden herättely sekä ylläpitäminen edistävät kuntoutujan hyvinvointia ja sitoutumista tavoitteisiin. Yksilöllinen ja osallistava tavoitteiden asettaminen sekä voimaantumista tukevat työtavat, kuten positiivinen palaute ja asiakkaan aktiivinen osallistuminen, lisäävät toimijuutta ja vahvistavat pystyvyyden kokemusta. Ammattilaisen ja asiakkaan vuorovaikutus korostuu motivoivana keinona, ja vuorovaikutustaidot, kuten sensitiivisyys ja ratkaisukeskeinen työskentely, tukevat toimivan ohjaussuhteen kehittymistä. Jatkotutkimuksissa voitaisiin tarkastella sosiaalisten ja kulttuuristen normien sekä yhteiskunnan rakenteellisten tekijöiden vaikutusta yksilön motivaatioon.