Maksimaalisen pyöräilyintervallin fysiologiasta : 30-sekunnin pyöräilyintervallin bioenergeettiset ja biomekaaniset vaikutukset
Tapio, Jari (2024)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121335576
Tiivistelmä
Lyhytkestoiset ja maksimaaliset urheilusuoritukset kuten Wingate-pyöräilytesti kuormittavat voimakkaasti energiantuotantojärjestelmiä ja voivat aiheuttaa merkittäviä muutoksia lihasten hapenkulutuksessa ja verenvirtauksessa. Näiden muutosten tarkka mittaaminen ja ymmärtäminen on tärkeää erityisesti urheilijoiden suorituskyvyn arvioinnissa ja palautumisen seurannassa. Lihasten hemodynaamisia vasteita voidaan mitata luotettavasti lähi-infrapunaspektroskopialla (NIRS), joka tarjoaa reaaliaikaista tietoa kudosten hapenkulutuksesta ja verenvirtauksesta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten 30 sekunnin maksimaalinen Wingate-pyöräilytesti ja sitä seuraava 18 minuutin palautumisjakso vaikuttavat työtä tekevän pääsuorittajalihaksen (vastus lateralis) ja hengityslihaksen (intercostalis) happisaturaatioon (SmO2) ja kokonaishemoglobiiniin (tHb). Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää SmO2:n ja poljintehon (W) yhteyttä. Tutkimukseen osallistui neljä koehenkilöä, joista kaksi oli miehiä ja kaksi naisia, joiden keski-ikä oli 29.5 (±8v) vuotta. Sisäänottokriteereinä oli vähintään viiden vuoden kokemus korkeaintensiteettisestä harjoittelusta sekä vähintään 18 vuoden ikä.
Tulokset osoittivat, että SmO2 laski merkittävästi suorituksen aikana erityisesti vastus lateralis -lihaksessa (-38,2 %), mikä viittaa siihen, että lihaksen hapenkulutus ylitti hapensaannin. Intercostalis-lihaksessa SmO2:n lasku oli vähäisempää (-16,2 %). Palautumisvaiheen aikana happisaturaatio nousi molemmissa lihaksissa, mutta nousu oli nopeampaa intercostalis-lihaksessa. Kokonaishemoglobiinin muutokset pysyivät suorituksen ja palautumisen aikana vähäisinä, ja niiden vaihtelu lihasryhmittäin viittaa verenkierron säätelyn vakauteen intensiivisen rasituksen aikana. Vastus Lateraliksen happisaturaation (SmO2) ja poljintehon (W) välillä havaittiin erittäin heikko lineaarinen yhteys.
Vaikka tutkimuksen otoskoko (n=4) oli pieni, havainnot viittaavat siihen, että lyhytkestoiset maksimaaliset suoritukset voivat tuoda esiin huomattavia eroja lihasryhmien kyvyssä sopeutua hapenkulutuksen ja hapensaannin muutoksiin. Tämä tieto voi olla arvokasta sekä urheilusuoritusten optimoinnissa että palautumisstrategioiden kehittämisessä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten 30 sekunnin maksimaalinen Wingate-pyöräilytesti ja sitä seuraava 18 minuutin palautumisjakso vaikuttavat työtä tekevän pääsuorittajalihaksen (vastus lateralis) ja hengityslihaksen (intercostalis) happisaturaatioon (SmO2) ja kokonaishemoglobiiniin (tHb). Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää SmO2:n ja poljintehon (W) yhteyttä. Tutkimukseen osallistui neljä koehenkilöä, joista kaksi oli miehiä ja kaksi naisia, joiden keski-ikä oli 29.5 (±8v) vuotta. Sisäänottokriteereinä oli vähintään viiden vuoden kokemus korkeaintensiteettisestä harjoittelusta sekä vähintään 18 vuoden ikä.
Tulokset osoittivat, että SmO2 laski merkittävästi suorituksen aikana erityisesti vastus lateralis -lihaksessa (-38,2 %), mikä viittaa siihen, että lihaksen hapenkulutus ylitti hapensaannin. Intercostalis-lihaksessa SmO2:n lasku oli vähäisempää (-16,2 %). Palautumisvaiheen aikana happisaturaatio nousi molemmissa lihaksissa, mutta nousu oli nopeampaa intercostalis-lihaksessa. Kokonaishemoglobiinin muutokset pysyivät suorituksen ja palautumisen aikana vähäisinä, ja niiden vaihtelu lihasryhmittäin viittaa verenkierron säätelyn vakauteen intensiivisen rasituksen aikana. Vastus Lateraliksen happisaturaation (SmO2) ja poljintehon (W) välillä havaittiin erittäin heikko lineaarinen yhteys.
Vaikka tutkimuksen otoskoko (n=4) oli pieni, havainnot viittaavat siihen, että lyhytkestoiset maksimaaliset suoritukset voivat tuoda esiin huomattavia eroja lihasryhmien kyvyssä sopeutua hapenkulutuksen ja hapensaannin muutoksiin. Tämä tieto voi olla arvokasta sekä urheilusuoritusten optimoinnissa että palautumisstrategioiden kehittämisessä.