Eriste- ja levyrappauksien soveltuvuudet 1960- ja 1970-lukujen elementtikerrostaloissa
Haapasaari, Vili (2015)
Haapasaari, Vili
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502242532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502242532
Tiivistelmä
Tämä insinöörityö tehtiin Consti Julkisivut Oy:lle. Työn aiheena oli selvittää 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuille elementtikerrostaloille soveltuvimmat eriste- ja levyrappausmenetelmät päälle verhoilussa ja purkavissa korjauksissa. Yrityksen tarpeena oli saada ohjeistus toimihenkilöille työkohteiden suunnitteluun.
Työ toteutettiin kirjallisuus- ja haastattelututkimuksena. Kirjallisessa tutkimuksessa perehdyttiin eri korjausmenetelmiin sekä niiden etuihin ja haittoihin elementtikerrostalojen kunnostuksissa. Haastattelututkimuksessa pyrittiin vahvistamaan näitä kirjallisuudesta saatuja tietoja yrityksen sisältä, materiaalintoimittajilta ja alan muilta asiantuntijoilta.
Työssä perehdyttiin korjausratkaisujen kosteusteknisiin käyttäytymisiin rakennusfysikaalisessa mielessä WUFI-ohjelmiston avulla. Ensimmäisessä vaiheessa ohjelmistolla simuloitiin tavallista, 1970-luvulla rakenteena käytettyä betonisandwich-elementtiä, minkä päälle asennetaan ohut-, paksu- ja levyrappaus. Toisessa vaiheessa simulointi tehtiin elementtirakenteelle, josta ulkokuori ja eristeet on purettu.
Eriste- ja levyrappauksista löytyi kirjallisuudesta tietoa toteutuksesta, suunnittelusta ja vaatimuksista. Soveltuvuuksiin ei kirjallisuudessa syvällisesti oteta kantaa, minkä takia insinöörityön merkitys kasvaa. Haastattelut vahvistivat kirjallisuudesta löytyvää tietoa ja toivat monta näkökantaa soveltuvuuksiin. Lopputuloksena voitiin todeta levyrappauksien olevan tehokkain korjausratkaisu, sillä sen kosteustekniset ominaisuudet ovat erinomaiset ja menetelmä ei ole yhtä vikaherkkä kuin eristerappaukset.
WUFI-ohjelmiston tuloksia tarkasteltiin kosteusmäärien, sekä lämpötilan ja suhteellisen kosteuden kannalta. Saaduilla tuloksilla pystyttiin tulkitsemaan rakenteen kuivumista ajasta riippuen, sekä veden tiivistymisen kannalta riskikohtia rakenteessa. WUFI-tutkimuksissa selvisi, että yliverhoilussa EPS-eristettä käytettäessä vanhan ulkokuoren kuivumisaika on huomattavasti hitaampi kuin muilla menetelmillä. Purkavassa korjauksessa menetelmät todettiin samanvertaisiksi normaaleissa olosuhteissa.
Työ toteutettiin kirjallisuus- ja haastattelututkimuksena. Kirjallisessa tutkimuksessa perehdyttiin eri korjausmenetelmiin sekä niiden etuihin ja haittoihin elementtikerrostalojen kunnostuksissa. Haastattelututkimuksessa pyrittiin vahvistamaan näitä kirjallisuudesta saatuja tietoja yrityksen sisältä, materiaalintoimittajilta ja alan muilta asiantuntijoilta.
Työssä perehdyttiin korjausratkaisujen kosteusteknisiin käyttäytymisiin rakennusfysikaalisessa mielessä WUFI-ohjelmiston avulla. Ensimmäisessä vaiheessa ohjelmistolla simuloitiin tavallista, 1970-luvulla rakenteena käytettyä betonisandwich-elementtiä, minkä päälle asennetaan ohut-, paksu- ja levyrappaus. Toisessa vaiheessa simulointi tehtiin elementtirakenteelle, josta ulkokuori ja eristeet on purettu.
Eriste- ja levyrappauksista löytyi kirjallisuudesta tietoa toteutuksesta, suunnittelusta ja vaatimuksista. Soveltuvuuksiin ei kirjallisuudessa syvällisesti oteta kantaa, minkä takia insinöörityön merkitys kasvaa. Haastattelut vahvistivat kirjallisuudesta löytyvää tietoa ja toivat monta näkökantaa soveltuvuuksiin. Lopputuloksena voitiin todeta levyrappauksien olevan tehokkain korjausratkaisu, sillä sen kosteustekniset ominaisuudet ovat erinomaiset ja menetelmä ei ole yhtä vikaherkkä kuin eristerappaukset.
WUFI-ohjelmiston tuloksia tarkasteltiin kosteusmäärien, sekä lämpötilan ja suhteellisen kosteuden kannalta. Saaduilla tuloksilla pystyttiin tulkitsemaan rakenteen kuivumista ajasta riippuen, sekä veden tiivistymisen kannalta riskikohtia rakenteessa. WUFI-tutkimuksissa selvisi, että yliverhoilussa EPS-eristettä käytettäessä vanhan ulkokuoren kuivumisaika on huomattavasti hitaampi kuin muilla menetelmillä. Purkavassa korjauksessa menetelmät todettiin samanvertaisiksi normaaleissa olosuhteissa.