Koodaajasta testaajaksi
Parkkonen, Patrik (2024)
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121736668
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121736668
Tiivistelmä
Päiväkirjamainen opinnäytetyö käy läpi seitsemän viikon ajalta työntekoa, sekä analysoi tehtyä työtä. Tekijä laatii jokaiselta päivältä ja viikolta selvityksen, sekä analyysin tehdystä työstä. Tekijä on tehnyt samalle työpaikalle myös edeltävän työharjoittelun, joten työt eivät alkaneet perehdytyksestä. Työskentely alkoi heti ensimmäisestä päivästä. Työn ajankohta oli 13.02.2023 – 06.04.2023, ja tapahtui täysin etätyönä.
Pääasiallinen työnkuva oli koodaaminen, joka tapahtui tukipyyntöjä suorittaen. Jokainen tukipyyntö oli erillinen suoritettava työtehtävä, joita jaettiin työntekijöille kahden viikon välein. Työskentely tapahtui kahden viikon sprinteissä, Scrum-menetelmää soveltaen. Työnkuva muuttui noin puolivälissä päiväkirjan tekoa, sillä tekijä siirrettiin vastaamaan työstetyn palvelun testaamisesta toisen työntekijän lähdettyä. Tämä vaikutti työnkuvaan, mutta yleinen työskentely pysyi samanlaisena. Tekijä sai tästä paljon lisäkokemusta ja materiaalia opinnäytetyötä varten.
Tekijä keskittyi omaan oppimiseensa, keskittyen erityisesti ajankäyttöön sekä priorisoinnin parantamiseen. Näiden lisäksi itsenäinen työskentely oli keskeisessä roolissa, sillä työ tehtiin täysin etänä. Tässä on omat haasteensa normaaliin toimistotyöhön verrattuna. Käytössä oli myös työskentelyyn liittyviä tekniikoita, kuten esimerkiksi ns. ”rubber duck” -menetelmä. Tavoitteet tulivat suurimmalta osalta saavutettua, vaikka lisää opittavaa on alalla ikuisesti. Opinnäytetyöstä käy ilmi tekijän oppiminen ja pohdinta, kun jokaisen viikon töitä käydään läpi. Peittomatriisista löytyvät osa-alueet, joihin tekijä keskittyy, sekä viikot, joissa kyseistä asioista puhutaan tarkemmin. Luvusta neljä, eli pohdinnasta, löytyy loppuanalyysi näihin liittyen.
Pääasiallinen työnkuva oli koodaaminen, joka tapahtui tukipyyntöjä suorittaen. Jokainen tukipyyntö oli erillinen suoritettava työtehtävä, joita jaettiin työntekijöille kahden viikon välein. Työskentely tapahtui kahden viikon sprinteissä, Scrum-menetelmää soveltaen. Työnkuva muuttui noin puolivälissä päiväkirjan tekoa, sillä tekijä siirrettiin vastaamaan työstetyn palvelun testaamisesta toisen työntekijän lähdettyä. Tämä vaikutti työnkuvaan, mutta yleinen työskentely pysyi samanlaisena. Tekijä sai tästä paljon lisäkokemusta ja materiaalia opinnäytetyötä varten.
Tekijä keskittyi omaan oppimiseensa, keskittyen erityisesti ajankäyttöön sekä priorisoinnin parantamiseen. Näiden lisäksi itsenäinen työskentely oli keskeisessä roolissa, sillä työ tehtiin täysin etänä. Tässä on omat haasteensa normaaliin toimistotyöhön verrattuna. Käytössä oli myös työskentelyyn liittyviä tekniikoita, kuten esimerkiksi ns. ”rubber duck” -menetelmä. Tavoitteet tulivat suurimmalta osalta saavutettua, vaikka lisää opittavaa on alalla ikuisesti. Opinnäytetyöstä käy ilmi tekijän oppiminen ja pohdinta, kun jokaisen viikon töitä käydään läpi. Peittomatriisista löytyvät osa-alueet, joihin tekijä keskittyy, sekä viikot, joissa kyseistä asioista puhutaan tarkemmin. Luvusta neljä, eli pohdinnasta, löytyy loppuanalyysi näihin liittyen.