Perhehoitajan isovanhemmuus : sijaisvanhemmuudesta isovanhemmaksi

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin perhehoitajan roolia isovanhempana. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia perhehoitajilla on isovanhemmuudesta. Tarkastelun kohteena oli sijaisvanhemmuudesta käsin muodostunut isovanhemmuuden rooli, eli tilanne, jossa perhehoitaja koki olevansa isovanhempana perheeseen sijoitettuna olleen lasten lapsille. Koska aiheesta oli löydettävissä niukasti aikaisempia tutkimuksia, tämän tutkimuksessa tavoitteena oli tuottaa tietoa perhehoitajien isovanhemmuudesta ja tarjota uudenlaista näkökulmaa niin perhehoitajan rooliin, kuin sijaishuollon aikana syntyneiden ihmissuhteiden merkitykseen. Tutkimus avaa perhehoitajien kokemuksia, näkemyksiä ja tuntemuksia tästä ilmiöstä. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Perhehoitoliiton kanssa, joka korostaa aiheen esille nostamisen tärkeyttä, sillä aihe on ollut melko vaiettu.

Tutkimuksessa on käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto on kerätty teemahaastattelulla perhehoitajilta, jotka kokevat olevansa isovanhemman roolissa heillä asuneiden sijoitettujen lasten lapsille. Haastatteluaineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällön analyysin keinoin.

Tutkimustulosten perusteella perhehoitajan isovanhemmuus näyttäisi olevan monelta osin tavallista isovanhemmuutta. Siihen liittyy iloa ja ylpeyttä sijoitettujen lasten pärjäävyydestä vanhempana sekä ilo lapsenlapsista ja yhteyden jatkumisesta. Toisaalta isovanhemmuuteen koettiin liittyvän oman rooliin liittyvää pohdintaa ja määrittelyä, hienovaraisuutta, huolta sekä tukea perhehoidossa eläneen lapsen vanhemmuuteen. Haastatteluista nousi esiin sekä koulutuksen että vertaistuen puute. Vaikka rooli rakentuukin jokaiselle oman näköisekseen, voisivat perhehoitajat hyötyä vertaistuesta etenkin omaan rooliin liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi tiedon tuottaminen perhehoidon ympärillä oleville toimijoille lisäisi ymmärrystä perhehoitajuuden monista ulottuvuuksista.

Perhehoitaja isovanhemmuus koettiin tärkeäksi rooliksi. Vaikka tutkimukset nostavat esiin sijaisvanhemmuuden jatkuvan parhaassa tapauksessa myös sijoitettuna olleen nuoren aikuisuuteen, on perhehoitajan isovanhemman rooli ja merkitys haastatteluiden perusteella melko tunnistamaton perhehoidon ympärillä olevien ammattilaisten kesken. Aihe vaatisikin jatkotutkimuksia, jotta voitaisiin selvittää niin vanhemmaksi tulleiden sijoitettujen lasten kokemuksia perhehoitaja isovanhemmuudesta kuin perhehoitaja isovanhemman roolin merkitystä osana lapsiperheen varhaista tukea.