Työterveyshuollon ammattihenkilöiden osaamisen vahvuudet, haasteet ja kehittämisen tarpeet kuntoutustarpeen arvioinnissa

Abstract

Jos työntekijän työkyky on uhattuna tai heikentynyt, hänen työkykyään on arvioitava työterveys-huollossa tarkemmin. Työkyvyn arviointiin pohjautuen työterveyshuollolla on tärkeä rooli myös kuntoutustarpeen arvioimisessa ja kuntoutukseen ohjaamisessa. Työterveyshuollon ammattihen-kilöt ovat kuitenkin kokeneet kuntoutustarpeen arvioinnin osaamisen vajaaksi ja siihen kaivataan osaamisen kehittämistä.

Tämän YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää työterveyshuollon ammattihenkilöiden osaamisen vahvuuksia, haasteita ja kehittämisen tarpeita kuntoutustarpeen arvioinnissa. Tutkimuksellisen vaiheen tarkoituksena oli kuvailla työterveyshuollon ammattihenkilöiden kuntoutustarpeen arvioinnin osaamista ja osaamisen kehittämisen tarpeita. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan edesauttaa työterveyshuollon ammattihenkilöiden osaamisen kehittämistä kuntoutustarpeen arvioinnissa. Näitä käsiteltiin yhteistyössä työterveyshuollon ammattihenkilöiden kanssa tiimipalaverissa.

Tässä tutkimuksellisessa kehittämistyössä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedon keräämiseen käytettiin avointa haastattelua ja sillä pyrittiin saamaan mahdollisimman syvällistä tietoa ja ymmärrystä haastateltujen työterveyshuollon ammattihenkilöiden kokemuksen pohjalta. Aineisto käsiteltiin sisällön analyysillä ja sillä haettiin vastauksia kysymyksiin ”mitkä ovat työterveyshuollon ammattihenkilöiden kuntoutustarpeen arvioinnin osaamisen vahvuudet ja haasteet” ja ”mitä työterveyshuollon ammattihenkilöt kokevat tarvitsevansa osaamisen kehittämiseksi.”

Tuloksissa työterveyshuollon ammattihenkilöt toivat esille runsaasti osaamisen vahvuuksia, kuten esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, taitoa huomioida ihminen kokonaisuutena sekä taitoa edistää kuntoutusprosessin käynnistämistä. Osaamisen haasteena työterveyshuollon ammattihenkilöt kokivat esimerkiksi osaamisen ja tiedonhallinnan puutteen kuntoutustarpeen arvioinnissa, luennoitsijajohtoisen koulutuksen tiedon pintapuolisuuden sekä aktiivisen vuorovaikutuksen puutteen luennoitsijajohtoisessa koulutuksessa. Osaamisen kehittämisen tarpeita olivat esimerkiksi yhdessä oppiminen ja kokemusten reflektointi, case-esimerkkien kautta oppiminen ja säännöllisesti toteutuva tiimityö.

Tulosten perusteella työterveyshuollon ammattihenkilöillä on paljon osaamista, mutta heillä on edelleen tarve osaamisen kehittämiseen. Esille nousseita osaamisen kehittämisen menetelmiä kannattaa hyödyntää työpaikan järjestämissä koulutuksissa. Lisäksi tutkimuksellinen kehittämistyö esittelee uusia ideoita kuntoutustarpeen arviontiosaamisen kehittämisen työvälineiksi.

If an employee’s ability to work is at risk or impaired, occupational healthcare must assess their ability to work more closely. Based on this assessment, occupational healthcare helps determine the need for rehabilitation and refers employees to it when needed. However, occupational healthcare professionals have noted that they need more skills to assess rehabilitation needs and want to improve in this area.

The aim of this Master’s thesis was to identify the strengths, challenges and areas for improvement in how occupational healthcare professionals assess rehabilitation needs. In the research phase, existing skills and skill development needs were reviewed to gather information that could help improve these skills. Both skills and needs were discussed with occupational healthcare professionals in a team meeting.

This research-based development study used a qualitative approach. Data was collected through open interviews with occupational healthcare professionals to gain deep insight and understanding. A content analysis was then conducted to answer the questions: “What are the strengths and challenges of occupational healthcare professionals in assessing the need for rehabilitation?” and “What do these professionals think they need to improve?”

Interviewees mentioned strengths like good interaction skills, a holistic approach to care, and the ability to initiate the rehabilitation process. The challenges they reported included a lack of competence and information management skills in assessing rehabilitation needs. They also felt that lecturer-led training was often too superficial and lacked active interaction. Key areas for improvement included collaborative learning and reflection, case-based learning, and regular teamwork.

The findings show that while occupational healthcare professionals have many skills, there are areas for improvement. This research-based development study suggests methods to improve workplace training and introduces ideas for new tools to develop skills for assessing rehabilitation needs.