Hyvä ammatillinen kasvatus lastensuojelun ammatillisessa perhehoidossa, systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Järvelä, Fiina (2024)
Järvelä, Fiina
2024
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121736823
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024121736823
Tiivistelmä
Kirjallisuuskatsauksen taustalla on tarve ymmärtää, miten traumainformoitu lähestymistapa ja kiintymyssuhdeteoria voivat edistää lasten hyvinvointia sijaishuollossa, erityisesti ammatillisessa perhehoidossa. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella näiden lähestymistapojen roolia lasten kehityksen tukemisessa ja selvittää, miten haitallisia kasvatuksellisia käytäntöjä voidaan tunnistaa ja välttää. Perhehoidon kontekstissa korostuu turvallisten kiintymyssuhteiden merkitys lasten emotionaalisen vakauden ja resilienssin rakentamisessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys keskittyy trauma-, kiintymyssuhdeteorioihin sekä resilienssin sekä voimaantumisen käsitteisiin. Katsauksessa hyödynnetään systemaattista tiedonhankintaa ja induktiivista sisällönanalyysiä, mikä mahdollistaa aiemman tutkimustiedon kriittisen tarkastelun ja sen jäsentämisen käytännön suosituksiksi. Aineistona ovat tieteelliset julkaisut ja raportit, jotka on valittu huolellisesti määriteltyjen kriteerien perusteella.
Keskeiset havainnot osoittavat, että traumainformoitu lähestymistapa tukee lasten toipumista traumaattisista kokemuksista ja edesauttaa turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Perhehoidossa ammattitaitoisten kasvattajien empaattinen ja ymmärtävä suhtautuminen on ratkaisevaa lapsen psykososiaalisen kehityksen tukemisessa. Tulokset korostavat myös tarvetta kehittää yhtenäisiä arviointityökaluja, jotka auttavat tunnistamaan lasten yksilöllisiä tarpeita. Raportin johtopäätös on, että sijaishuollon käytäntöjen tulisi perustua vahvaan tutkimusnäyttöön ja lapsilähtöiseen työotteeseen, jotta perhehoito voi tarjota lapsille turvallisen ja kehitystä tukevan ympäristön.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys keskittyy trauma-, kiintymyssuhdeteorioihin sekä resilienssin sekä voimaantumisen käsitteisiin. Katsauksessa hyödynnetään systemaattista tiedonhankintaa ja induktiivista sisällönanalyysiä, mikä mahdollistaa aiemman tutkimustiedon kriittisen tarkastelun ja sen jäsentämisen käytännön suosituksiksi. Aineistona ovat tieteelliset julkaisut ja raportit, jotka on valittu huolellisesti määriteltyjen kriteerien perusteella.
Keskeiset havainnot osoittavat, että traumainformoitu lähestymistapa tukee lasten toipumista traumaattisista kokemuksista ja edesauttaa turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista. Perhehoidossa ammattitaitoisten kasvattajien empaattinen ja ymmärtävä suhtautuminen on ratkaisevaa lapsen psykososiaalisen kehityksen tukemisessa. Tulokset korostavat myös tarvetta kehittää yhtenäisiä arviointityökaluja, jotka auttavat tunnistamaan lasten yksilöllisiä tarpeita. Raportin johtopäätös on, että sijaishuollon käytäntöjen tulisi perustua vahvaan tutkimusnäyttöön ja lapsilähtöiseen työotteeseen, jotta perhehoito voi tarjota lapsille turvallisen ja kehitystä tukevan ympäristön.