Työhyvinvoinnin merkitys varhaiskasvatuksen arjessa : vertailussa ison ja pienen kunnan henkilöstön kokemukset

Abstract

Varhaiskasvatus on kokenut merkittäviä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tänä aikana on toteutettu muutoksia varhaiskasvatuslakiin, päivitetty varhaiskasvatussuunnitelmia sekä tarkennettu henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia. Lisäksi ala on kärsinyt henkilöstövajeesta.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tutkia ison ja pienen kunnan henkilöstöjen kokemuseroja liittyen työhyvinvointiin. Tutkimuksessa tarkastelimme työhyvinvointia edistävien, haastavien ja kehitettävien teemojen näkökulmasta. Yhteistyökuntinamme toimivat Espoon ja Harjavallan kaupungit. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin haastattelemalla yhteensä 10 eri varhaiskasvatuksen ammattilaista. Haastattelut toteutimme yksilöhaastatteluina ja niin, että haastattelimme ristiin toistemme työyhteisöjä. Tällä pyrimme saavuttamaan totuudenmukaisempaa aineistoa, kun tuttu ihminen ei haastattele. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen.

Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen työntekijöiden työhyvinvointi on ihan hyvällä tasolla. Ammattilaiset löysivät työstään niitä ilonpilkahduksia, joiden avulla jaksavat omassa työssä. He nostivat työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttavina tekijöinä lapset ja onnistumiset töissä, kannustavan ja hyvän työilmapiirin, tiimityön, omasta terveydestä huolehtimisen ja johtamiskulttuurin. Työhyvinvointia haastavina tekijöinä he sanoittivat riittämättömyyden, kiireen, lasten lisääntyneet haasteet, resurssipulan ja vanhemmuuden haasteet. Työhyvinvoinnin kehittämisestä puhuttaessa haastateltavien kokemuksista korostui paljon oman asenteen merkitys, odotukset parempaa työterveyshuoltoa kohtaan, resurssien merkitys sekä vuorovaikutustaitoihin ja virkistystoimintaan huomion kiinnittäminen.