Lasten istumakäyttäytymisen yhteydet motoriseen ja kognitiiviseen kehitykseen

Abstract

Lasten istumakäyttäytyminen on lisääntynyt viime vuosien aikana huomattavasti, johtuen runsaammasta ruutuajasta ja medialaitteiden käytöstä. WHO:n tutkimuksen mukaan liiallinen istuminen on yleistynyt lasten ja nuorten keskuudessa maailmanlaajuisesti. On olemassa tieteellistä näyttöä kansanterveydellisestä taakasta istumakäyttäytymisen seuraamuksena. Aiheuttaen muun muassa lihavuutta ja liitännäissairauksia. Runsaan istumakäyttäytymisen yhteyttä motoriseen ja kognitiiviseen kehitykseen on tutkittu, mutta yhteydet eivät ole yksioikoisia. Usein niihin liittyy muitakin vaikuttavia tekijöitä. Varhaislapsuus on kriittisen ja nopein motorisen ja kognitiivisen kehityksen ajanjakso ihmisen elämässä.

Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli kuvata istumakäyttäytymisen yhteyttä lasten motoriseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tiivistää tutkittua tietoa aiheesta, joka toimii lähtökohtana kehittämistyölle. Näiden tulosten pohjalta pidettiin kehittämistyöpaja lasten kanssa työskenteleville terapeuteille. Kehittämistyöpajassa mietittiin keskustellen, mitä asioita olisi hyvä tuoda esille lasten vanhemmille sekä varhaiskasvatuksen työntekijöille, jotta tuettaisiin lasten motorista ja kognitiivista kehitystä mahdollisimman hyvin.

Integratiivinen kirjallisuuskatsaus toteutettiin Chinal, Medline ja Medic tietokannoista. Kirjallisuushaku tuotti 571 osumaa, joista sisäänottokriteerien perusteella valittiin mukaan 14 tutkimusta vastaten tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksista kuusi käsitteli motorista kehitystä ja kahdeksan kognitiivista kehitystä. Tutkimukset koostuivat pitkittäis- ja poikittaistutkimuksista sekä yhdestä kohorttitutkimuksesta. Otoskoko vaihteli 42- useampiin tuhansiin. Tutkittavien ikähaarukka oli kahdesta kuukaudesta 12 vuoteen. Kaikki tutkimukset, jotka käsittelivät motorista kehitystä, havaitsivat negatiivisen yhteyden lisääntyneen istumakäyttäytymisen ja motorisen kehityksen välillä eri ikäryhmissä. Kognitiivisen kehityksen ja istumakäyttäytymisen välillä oli myös selkeä yhteys, mutta yhteydet olivat erilaiset pojilla ja tytöillä. Pojilla lisääntynyt istumakäyttäytyminen vaikutti negatiivisemmin kognitiiviseen kehitykseen kuin tytöillä. Tytöillä istumakäyttäytymisellä oli erään tutkimuksen mukaan positiivinen yhteys aritmeettisiin taitoihin.

Johtopäätöksenä todetaan, että lisääntyneellä istumakäyttäytymisellä oli yhteyttä sekä motoriseen että kognitiiviseen kehitykseen. Suurimmaksi osaksi yhteys oli negatiivinen. Poikien ja tyttöjen välillä oli kuitenkin eroja. Jatkotutkimuksina olisi merkittävää tutkia mistä tyttöjen ja poikien erot johtuvat sekä mikä merkitys on istumakäyttäytymisen sisällöllä, mitä istumisen aikana tehdään.