Ehkäisevän päihdetyön toteuttaminen työikäisten sosiaalipalveluissa

Abstract

Ehkäisevä päihdetyö on lakisääteistä ja sen toteuttamisvelvoite on kuvattu useassa sosiaali- ja terveysalaa koskevissa laissa, kuten sosiaalihuoltolaissa. Ehkäisevää päihdetyötä ohjataan myös erilaisten mielenterveys- ja päihdetyötä sekä hyvinvointia koskevien strategioiden muodossa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Pohjois-Karjalassa toteutettiin vuosina 2022–2023 Ennalta ehkäisevä päihdetyö Pohjois-Karjalassa-hanke, ja yksi sen tehtävistä oli jalkauttaa eri toimijoille ehkäisevän päihdetyön polku osaksi arjen työtapaa.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toimeksiantajalle, eli Ennalta ehkäisevä päihdetyö Pohjois-Karjalassa-hankkeelle, kuinka työikäisten sosiaalipalveluissa toteutetaan ehkäisevää päihdetyötä. Tavoitteena oli tuottaa pohjatietoa ehkäisevän päihdetyön polun käyttöönoton perustaksi ja toisaalta nostaa esille ne seikat, joilla on vaikutusta ehkäisevän päihdetyön toteuttamiseen. Selvitys koski Joensuun ja Kontiolahden eli niin kutsutun keskisen aluetyön sosiaalialan ammattilaisia. Tutkimuskysymykset olivat, millä tavoin ehkäisevää päihdetyötä työikäisten sosiaalipalveluissa toteutetaan ja miten haastattelun tekohetkellä käytössä olleet toimintatavat vastaavat Ehkäisevän päihdetyön polun toimintamallia?

Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, minkä lisäksi jokainen haastateltava (n=16) täytti kyselylomakkeelle perustietoja työtehtäväänsä koskien, sekä vastasi ehkäisevän päihdetyön mittareiden käyttöä koskeviin kysymyksiin. Aineisto käsiteltiin teorialähtöisen analyysin menetelmin, ja sitä verrattiin ehkäisevän päihdetyön palvelupolun ydinasioihin, eli päihteiden käytön ja pelaamisen tunnistamiseen, mittareiden käyttöön, lyhytneuvontaan, palveluissa ohjaamiseen ja kirjaamiseen.

Keskeisinä tuloksina selvisi, että päihteidenkäytön ja pelaamisen puheeksiotto oli haastatelluille pääasiassa luontevaa, sillä päihteistä kysyminen oli sisällytetty myös osaksi keskeisimpiä sosiaalityön lomakkeita eli palvelutarpeen arvioita ja jälkihuollon asiakastyönsuunnitelmaa. Puheeksiottoa ei kuitenkaan seurannut suositusten mukainen lyhytneuvonta eikä seulontaan tarkoitettuja mittareita käytetty. Epävarmoja oltiin myös asiakkaiden ohjaamisesta jatkopalveluihin ja eri ammattilaisten rooleista sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sosiaalityön roolia ehkäisevän päihdetyön toteuttajana ei nähty järin selkeänä ja sitä osin jopa kyseenalaistettiin. Haastattelujen jälkeen Joensuun ja Kontiolahden alueiden työikäisten sosiaalipalveluiden ammattilaisille toteutettiin ehkäisevän päihdetyön polun käyttöönottokoulutukset, ja tästä nouseekin jatkotutkimusajatukseni: johtiko ehkäisevän päihdetyön polun käyttöönottokoulutus uusiin vakiintuneisiin työ- ja toimintatapoihin, vahvistuiko työntekijöiden tunne päihde- ja riippuvuusosaamisesta ja onko yhteistyö eri toimijoiden kanssa selkiytynyt? Saatujen tulosten perusteella kehittämistyötä olisi hyvä jatkaa säännöllisten verkostotapaamisten muodossa sekä nimeämällä sosiaalityöhön vastuuhenkilöitä, jotka tiedottaisivat työyhteisössään koulutuksista ja muuttuneista käytännöistä sekä huolehtisivat uusien työntekijöiden perehdyttämisestä ehkäisevän päihdetyön polun mukaiseen toimintatapaan.