Planetaarinen sosiaalipedagogiikka ihmisenä kasvamisen ja yhteiskunnan uudistumisen vauhdittajana

Abstract

Sosiaalipedagogiikan tehtävänä on ollut tieteenalan varhaisvaiheista lähtien hyvinvoinnin mahdollisuuksien vaaliminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Nyky-yhteiskunnassa hyvinvointia pyritään parantamaan tavalla, joka ei tunnista ihmisen elämän perustavanlaatuista kytkeytymistä muuhun luontoon. Hyvinvoinnin tavoittelun tapojen muutostarpeesta on muodostumassa ihmiskunnan kohtalonkysymys, joka heijastuu myös sosiaalipedagogiikkaan. Sosiaalipedagogiikan nouseva ekososiaalinen suuntaus tunnistaa ekologisten ja sosiaalisten kysymysten yhteenkietoutumisen. Se etsii ratkaisuja kestävämmän elämäntavan rakentamiseen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasojen lisäksi ihmiskunnan ja planeetan tasoilla. Tässä katsauksessa havainnollistamme Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-ohjelman esimerkin kautta, miten planetaarinen sosiaalipedagogiikka avartaa sosiaalipedagogiikan tavoitteita ja käytäntöjä kohti eheämmän maailmayhteyden omaksumista, yhdessäluovaa oppimista ja planetaarisen toimijuuden vahvistamista. Esimerkkimme osoittaa, miten planetaarisen sosiaalipedagogiikan transformatiivisuus ilmenee käytännössä. Tietoon perustuvan oppimisen rinnalla korostuu suhteissa olemisen kokemuksia synnyttävä kontemplatiivinen, tietoisuustaitoja, aisteja ja kehollisuutta hyödyntävä oppiminen. Sen avulla yksilöitä ja yhteisöjä voidaan ohjata kokemukseen päivittäisen elämän tilallisista, ajallisista ja eettisistä kytkeytymisistä maailmaan, ja tukea heidän kasvuaan eheään maailmasuhteeseen ja tulevaisuuden toivoa vahvistavaan planetaariseen toimijuuteen.